Ensimmäinen dieettiviikko on nyt taputeltu, toinen pärähti juuri käyntiin. Viime viikko oli vähän kiireinen, kun ei ollut kuin yksi vapaapäivä töistä. Treenien puolesta tosin tuntui jopa vähän väljälle, koska normaalin viiden salitreenin sijaan treenaan nyt 4-jakoisella ohjelmalla. Yhden päivän pyhitin palautumiselle kokonaan, kävin kahden tunnin hieronnassa ja vaikka se käsittely ei tuntunut millään tapaa rentouttavalle, on mulla nyt jalat paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä! Niitä on kahtena peräkkäisenä viikkona murjottu ja kyllä kannatti, etureidet ja pohkeet oli sen verran jumissa että aiheuttivat jo selkä- ja jalkapohjakipuja. Ja ne sääret! Voi kirosana kun meinasi itku tulla, mutta nyt sääretkin tuntuu varsin hyvälle. Katsotaanpas taas tiistain juoksukoulutreenien jälkeen, tuntuuko enää hyvälle… Onni on hyvä hieroja 🙂
Ruokailut on menneet muuten nappiin, mutta yksi ateria jäi viikon aikana syömättä, koska ei vaan kerennyt töissä toiselle aterialle. Kaamee katastrofi siis. Nälästä ei ole tarvinnut kärsiä, tosin tietenkin jos ateriaväli vähän venähtää niin maha alkaa muistutella ruoantarpeesta. Mutta se nyt on ihan normaalia ja sinällään hyvä asia, että se näläntunne tulee.
Tänään puntari näytti melkein 3 kiloa vähemmän kuin viime viikon tiistaina. Se on aika älytön määrä. Vaikka se nyt suurimmaksi osaksi on muuta kuin rasvaa, niin olen kyllä todella tyytyväinen. Enimmät nestepöhöt on saatu liikkeelle eikä tämä nyt niin pahalle enää näytä etteikö tämän kanssa pystyisi elämään 🙂 Toki tässä on vielä rasvaa vaikka muille jakaa, mutta en ole tottunutkaan olemaan kovin rasvattomassa kunnossa. Jotenkin ensimmäistä kertaa pystyn olemaan tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kun aina ennen olen repinyt hiuksia päästä, kun näyttää niin kaameelle. Vaikka ei näyttäiskään. Toki lihasmassan määrään en tule ikinä olemaan tyytyväinen, mutta huomattavasti mukavampaa tämä näin on, kun ei tarvitse oksentaa peilin edessä. (Tosin mulla tulee kyllä varmasti loppuikäni olemaan niitä päiviä, kun suunnilleen itken näkiessäni peilin. Joskus itkenkin. Pistetään vaikka hormonien piikkiin.) Viime kisadieetillä painon ei tarvinnut laskea kuin viitisen kiloa, niin kuukautiset loppuivat. Nyt olen kyllä käynyt painon suhteen ihan ennätyslukemissa tuon kisadieetin jälkeen, tosin onneksi se pahin vaihe on selätetty jo aikoja sitten.
Senttejä on karissut viikossa sen verran, että vaatteet tuntuu paljon mukavammilta päällä. Asiasta innostuneena testailin tänään kaikki mahdolliset pikkujoulumekot vaatekaapistani ja ai että, nehän sujahteli päälle niin että vatsaakaan ei tarvinnut vetää sisään! 😀 Mitä tässä 11 tulevassa viikossa vielä saadaankaan aikaan! Tosin tietenkään painonlasku ei jatku tällaisena, vaan hidastuu nyt merkittävästi. Mutta ei haittaa mittään, fiilis on korkealla ja ainakaan toistaiseksi ei ole tullut minkäänlaisia mielitekoja herkkujen suhteen, mikä on tällaiselle herkkuperseelle aika ihmeellinen juttu 😉 Olen nappaillut Garcinia cambogiaa* makeanhimon selätyksen toivossa dieetin alusta saakka ja en tiedä, onko sillä sitten osuutta asiaan, koska yleensä suunnilleen kouristelen sen ensimmäisen dieettiviikon kun tekee mieli suklaata. No, nytpä ei tee.
Tänään olen vapaalla. Huomennakin olen vapaalla. Ihmeellistä. Keskiviikkona lähden työreissulle Ruotsiin, mikä ahdistaa minua suunnattomasti. Koska jag talar inte svenska. Enkä tiedä edes että menikö tuo oikein. Mutta kaipa sitä aina yhdestä päivästä selviää ja toivottavasti joku nyt enimmät tulkkais, jos ne ruotsalaiset innostuu sitä ruotsia puhumaan. Yhh. Tän päivän olen ihan mielijohteesta pyhittänyt (mekkojen sovittelun lisäksi) sisustuskuvien katselulle, venyttelylle ja meikkien testailulle. Sisustus ja naaman pakkelointi ovat nimittäin suuria intohimojani kaikenlaisen hyvinvointihömpöttelyn lisäksi 🙂
Mutta nytpä on hömpötelty ihan rittävästi, aika lähteä treenille PowerFitille 🙂 Muksaa maanantaita kaverit 🙂
Hennallaan 