Mitä tapahtui bikini fitnessille?

Olen katsellut tällä viikolla monttu auki kuvia viime viikonloppuna kisatuista Santa Susannan EM-kisoista. Lähinnä niistä bikinikilpailijoista, jotka eivät minua normaalisti jaksa kiinnostaa. Nyt muuten alkoi kiinnostaa! Suomessa on usein menestyneet sellaiset bikinikilpailjat, joiden ei olisi olettanut menestyvän ja juuri ne, joilta on odottanut suuria, ovatkin jääneet ilman sitä kirkkainta mitalia ja EM- tai MM-edustuspaikkaa. Mutta kuinkas sitten kävikään?

Ylempänä viime vuoden EM-kisojen overall line upia, alempana tämän kevään. Ero on mielestäni melko selkeä. 


Sitten tuli EM-kisat. En ole ainoa joka on asiaa hämmästellyt. Vuodessa on tapahtunut melkoinen harppaus eteenpäin. Santa Susannassa jokaisen pituusluokan voittaja oli melkoisen pihvi aiempaan verrattuna. Bikini fitness ei ole enää se laji, johon riittää ahkera pakarapotkuttelu, upea stailaus, tekotukka ja isoimmat silarit mitä kaupasta saa. Overall-voittajan Oksana Brygidyrin (s.1990) look oli hyvinkin simppeli, mutta mikä malli! Olisi helposti voinut luulla body fitness-kisaajaksi, ainakin jos olisi Suomessa kilpaillut. Erityisesti pidän tuosta takaposesta, se vanhanaikainen pyllistys onkin kaivannut uudistusta.

img_3549-1
Oksana Brygidyr. On muuten Ukrainasta. 

Voittajan lisäksi line upista erottui upeasti ruotsalainen mastervoittaja Madelen Myhr (s.1981), joka oli allekirjoittaneen ehdoton suosikki. EM-kisan lisäksi Ruotsissa kisattiin viime viikonloppuna Fitnessgalan -tapahtumassa IFBB Stockholm Pro -kisa, jonka voittajalla Narmin Assrialla (USA) on myös pattia ja kireyttä aika huimasti. Pattien suosiminen on siis ilmeisesti levinnyt amatööritason lisäksi ammattilaispiireihin.

img_3550
Madelen Myhr
364933345
Narmin Assria

Jos bikini fitness kehittyy tuollaiseen suuntaan, mitä EM-lavalla nyt viikonloppuna nähtiin, niin omaa lajivalintaa on alettava vakavasti harkitsemaan. Sehän nimittäin tarkoittaa sitä, että siellä bodyssa ollaan sitten taas entistä isompia. Body fitnessin overallin vei upea ruotsalainen Maria Hasselmark (s.1978), mutta oma suosikkini oli 35-44 -vuotiaiden masterien overall-voittaja, Espanjan Eva Berenguer (s.1979). Viime vuonnakin muuten overallin nappasi yli 45-vuotias Rannveig Kramer, joten ihan nuoret tyttöset eivät näitä titteleitä vie. Tämä on tietysti sinällään lohdullista, että vaikka en olekaan enää 18-vuotias, enkä edes 28-vuotias, niin silti sitä aikaa on. Mutta olipa nyt aikaa tahi ei, niin tuollaiseksi pattinaiseksi minua ei luultavasti ikinä saada, joten painetaan mietintämyssy päähän ja perutaan ne edellisen blogikirjoituksen jorinat siitä, että jos jään kisadieetillä löysäksi kirpuksi niin menen bikiniin. Ei sinne näköjään enää löysänä mennä.

Maria Hasselmark
ronnie-cz-9206f8
Eva Berenguer

Jännä nähdä syksyllä Fitness Expossa, millaista fysiikkaa biksukisassa suositaan. Henkilökohtaisesti olen mielissäni tästä, että bikini fitnessiä voi vihdoin pitää ihan vakavasti otettavana urheilulajina ja ainakin overallissa naisten lavaesiintymistä oli ilo katsoa. Muistan jostain varmaan parin vuoden takaa järjettömän myötähäpeän, kun erehdyin katsomaan EM-kisakoosteita YouTubesta, ne oli kyllä melkoiset karjamarkkinat. Toivotaan, että suomalaiset tuomarit ottaisivat vähän mallia kansainvälisistä kisoista ja bikinikilpailijoilla saisi erottua muutakin kuin silmät päästä. (Yhtään nyt niitä kilpailijoita väheksymättä.) Alla kuvassa suomalaiset kilpailijat Melina ja Tanja sekä overall-voittaja Oksana Brygidyr. Ehkä se pehmeämpi linja on sitä, mitä bikinissä alkuun haettiin, mutta jos kansainvälisen tason vaatimukset muuttuvat tähän tyyliin, niin kaiken järjen mukaan tähän pitäisi reagoida syksyn kisoissa, ettei MM-kisoihin lähetetä kilpailijoita, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä. Toisaalta Suomessa ei Brygidyrin kaltaisia kilpailijoita bikiniriveissä ole juurikaan nähty, esimerkiksi keskimmäisen kuvan Tanja Sundell vei ihan ansaitusti sarjansa voiton kevään Fitness Classicissa.

Melina Keltaniemi – Tanja Sundell – Oksana Brygidyr

 Alla vielä pieni muistutus itselle, että töitä täytyy tehdä, jos lavalle vielä haluaa. Olipa laji mikä hyvänsä. Aloitin pienen kiristelyprojektin vajaa pari viikkoa sitten, voisinkin kirjoitella siitä vähän lisää joku toinen päivä. Ruokaa kuitenkin menee aika kiitettävästi, kun mitään kitukuuria ei ole tarkoituksenmukaista pitää. Näistä lisää toisella kerralla, nyt lauantai-illan viettoon 🙂

Siinä sitä sitten on totuuksia vasten kasvoja. Hasselmarkia katsellessa taidan tirauttaa pari kyyneltä. On se älytön.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s