Usko unelmiisi niin kaikki on mahdollista! Voisin kirjoittaa nälkävuoden pituisen blogin siitä, mikä kaikki ei ole mahdollista ja miksi tuo lause on niin käsittämätöntä sontaa. Fitnesslajeissa tämä on kuitenkin aika monimutkainen juttu. On niitä, jotka tekevät aivan älyttömän muodonmuutoksen ja menestyvät, ja sitten on niitä, jotka ovat ikänsä olleet tikissä mutta fitnesslajien parista ei irtoa menestystä. Tästä voimme tehdä pikaisen johtopäätöksen, että joskus unelmiin uskominen tuottaa tulosta ja toisinaan ei. Eli käytännössä sillä ei ole mitään merkitystä. Unelmiin uskominen ei tuo kenellekään ampiaisvyötäröä, jos genetiikka sanelee toisin. Joten lakatkaa uskomasta unelmiinne ja kyynistykää, koska life is shit and then you die.
Tai ehkä voisin muotoilla asiani hieman positiivisempaan muotoon. Jos unelmoit fitnesstähteydestä eikä sen eteen tekemäsi työ tunnu raskaalta taakalta vaan ennemminkin positiiviselta elämäntavalta, good for you! Silloin olet oikealla tiellä. Mutta jos joudut kätkemään pahaa oloa tekohymyn ja yltiöpositiivisten kliseiden taakse, mieti hetki, kenen unelmaa tavoittelet. Onko se sinun oma unelmasi vai jonkun toisen? Onko yhteisön paine saanut sinut ”unelmoimaan” jostain, mistä et oikeasti pysty nauttimaan? Sosiaalinen media syövyttää aivoja. Mieti hetki, mitä tekisit elämässäsi toisin ilman sosiaalisen median hömppää. Jos saisitkin ihan itse valita? Koska usko pois, sinä saat. Se, että haluat kisalavalle bikineissä, ei ole hyvä unelma silloin, jos matka sinne on kituuttamista, kärsimystä ja luopumista.
Tänä vuonna IFBB on tehnyt mahdolliseksi kilpailla useammassa lajissa yhtä aikaa. Samalla fysiikalla ei ehkä valloiteta sekä bikini- että women’s physique -lavoja, mutta osa on jo käyttänyt mahdollisuutta kokeilla siipiään sekä bikinissä että body fitnessissä. Samoin miesten lajeissa on nähty kisaajia, jotka ovat osallistuneet sekä fysiikkaan että classiciin. En kuitenkaan näe tätä tilaisuutena viedä jokaisen lajia kirkkainta pokaalia kotiin, mutta onhan se nyt hyvä mahdollisuus päästä kokeilemaan, josko toinen laji olisikin itselle sopivampi. Palataanpas taas hetkeksi niihin unelmiin. Jos olet perinyt vanhemmiltasi todella pienen ja siron rakenteen eikä lihasmassa meinaa millään tarttua, naisten fysiikan ammattilaisuus ei välttämättä ole kaikista realistisin tavoite. Ainahan sitä saa haaveilla ja tehdä töitä unelmansa eteen, mutta jossain kohtaa se todellisuus tulee kuitenkin aina vastaan. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostaminen on tärkeää lajinvalintaa tehdessä, varsinkin jos tahtoo menestyä. Jos oma silmä ei riitä, kannattaa pyytää mielipidettä ammattilaiselta. Esimerkiksi omalla kohdallani isoimpina haasteina olisi saada selkään leveyttä, olkapäihin pyöreyttä, jalkohin erottuvuutta ja oppia poseeraamaan niin, etteivät kylkiluut iskisi eturivissä istuvaa tuomaristoa naamaan.
Lajit kehittyvät jatkuvasti ja hyvä niin. Alla vähän esimerkkiä bikinin kehityksestä lähivuosina, koska se on mielestäni kehittynyt kaikkein eniten, erityisesti kun vertaa Olympian kilpailjoita vuosina 2010 ja 2016. Osa noista Olympian bikinikisaajista korjaisi varmasti potin Suomen body fitness -skaboissa ja figureammattilaiset pärjäisivät puolestaan naisten fysiikassa Suomen amatöörikisoissa.
Tältä bikini fitness näytti Olympiassa vuonna 2010:
Tältä se näytti Suomessa SM-kisoissa vuonna 2012:
Sitten hypätään vuoteen 2016. Bikinikilpailijoita Olympiassa:
Tämän vuoden SM-kisoja ei ole vielä pidetty, mutta tässä Suomen SM-kisan satoa vuodelta 2015:
Suomessa on hyviä bikinikilpailijoita, tottakai on. Onhan niitä pro-korttejakin lähivuosina tullut useampia. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan ole koskaan saanut yhdestäkään suomalaisesta bikinikilpailijasta minkäänlaisia wou-reaktioita. Ei voi mitään. Viime viikonlopun Jyväskylän SM-karsinnan kuvia katsellessa tuli taas ensimmäisenä mieleen, että tsiisus kun ne on pieniä. Se on tosin hienoa, että jos ennen pystyit pärjäämään sillä että laihdutit ja ostit bikinit, niin nykyisin sillä taktiikalla tulee aika kylmää kyytiä. Tiedän, ettei Olympiassa kisaavia ammattilaisia kannata verrata amatöörikilpailjoihin, mutta vertaan silti, koska olipa laji mikä hyvänsä, niin ne esikuvat on aina siellä ammattilaislavoilla. Vaikka ei pyrkisi ammattilaisuuteen, niin tuskin yksikään bikinikisaaja jättää ihastelematta ylläolevien ammattilaisten fysiikoita. Aivan kuten body fitness -kansa huokailee Latorya Wattsin genetiikalle ja women’s physique -kilpailijat Juliana Malacarnen pateille. Ja jos nyt olet vasta innostunut jostain edellämainitusta lajista ja ajattelit lähivuosina voittaa Olympia-tittelin, niin tiedoksi vaan, että not gonna happen. Sitä kisaa ei ihan pohjoismaalaisena noubadina mennä voittamaan, vaikka kuinka olisi vyötärö- ja peppugeeneillä siunattu.
Tämän(kin) tekstin punainen lanka taisi hukkua jo jossain ensimmäisen lauseen kieppeillä, mutta näillä ajatuksilla mennään mitä on suotu. Vähän sama juttu omien tulevaisuuden kisahaaveiden kanssa. Tämä vuosi on treenien suhteen ollut elämäni antoisin, mutta vaikka lihasmassaa on tarttunut, sitä pitäisi tarttua vielä aika paljon lisää, että kehtaisi nousta body fitness -lavalle. Bikini on tietysti vaihtoehto, jota voisin testata ja joka saattaisi riittävällä poseerauskoulutuksella sopia fysiikalleni, mutta ne unelmat pidän siellä body fitness -lavoilla. Treenaan niin hyvin kuin pystyn, syön niin järkevästi kuin jaksan ja lopputulos on mikä on. Sen näkee sitten vähän lähempänä mahdollista kisakuntoa, mitä läskien alta kuoriutuu 😀
Hennallaan 