Viime viikonlopun Fitness Expossa tunnettiin varmasti kaikki tunnettavissa olevat tunteet, kun Suomen mestaruuksista ja MM-edustuspaikoista kilpailevat kisaajat pullistelivat pieniä ja vähän isompiakin lihasnystyröitään ja venyttelivät kilvan pakaroitaan. Kilpailijat säteilivät, pettyivät, voittivat, epäonnistuivat, pitivät hauskaa, vuodattivat ilon ja surun kyyneleitä – aivan kuten urheilukilpailuissa kuuluukin. Jokainen lavalle astunut kilpailija oli tehnyt valtavan työn päästäkseen elämänsä kuntoon sitä pientä hetkeä varten, jonka he saivat paistatella parrasvaloissa.
Nyt kun parrasvalot ovat sammuneet, on jälkipuinnin aika. Itse istuin katsomossa ja möläytin aika monta ”ei voi olla tottaa” palkintojen jakojen yhteydessä. Tuomarit kuitenkin hoitavat oman hommansa ja sillä selvä, sijoitukset eivät muutu miksikään vaikka niistä kuinka huutelisi. Jokaisella kilpailijalla on erilainen fysiikka ja vaikka se ei tällä kertaa olisi miellyttänyt tuomareita, seuraavalla kerralla se saattaa olla juuri se fysiikka, jolla korjataan jättipotti. Ja kilpailijathan ne tekevät kisoista katsomisen arvoista. Jos vain voittajat kapuaisivat lavalle, se olisi melko tylsää katsottavaa. Totesin miehelle kisojen jälkeen, että women’s physique on ainoa laji (naisten lajeista), jossa homma on niin simppeliä, että paras fysiikka voittaa. Kaikissa muissa lajeissa on niin paljon sitä kaikkea muuta tupsuttelua. Mutta koska itse rakastan tupsuttelua, niin kisoja katsellessa tulee tehtyä jatkuvaa analyysiä siitä, mitä asioita haluaisin poimia omaan kisalookiini tai vältellä siinä. Ehdottomia nounou-juttuja ovat ainakin kaarituelliset, pinkit ja valkoiset kisabikinit, tyvestä latvaan samanvärinen superblondi tukka sekä hapsottavat kiharat. Ettäs tiiätte.
Naisten fysiikassahan homma tosiaan oli simppeliä ja paras voitti, kun Satu Pekkarinen vei SM-kultaa täysin tuomariäänin. Stailasin Satun Jyväskylään ja laitoin hiukset Fitness Expoon, se oli pitkästä aikaa mukavaa hommaa se 🙂 Olen muutenkin päässyt hyvin läheltä seurailemaan Satun kisapreppiä ja vakuuttunut entistä enemmän siitä, että asiat (jopa sen surullisen kuuluisan kisaviimeistelyn) voi tehdä hyvinkin fiksusti ilman mitään hc-perseilyjä, joista saa sitten myöhemmin lukea lehtien palstoilta katkeria tilityksiä siitä, kuinka fitness tuhosi terveyden ja kilpirauhasen ja psyyken ja lemmikkipuudelin anaalirauhaset siihen päälle.
Tulipahan taas kerran todistettua se, että allekirjoittanut ei ymmärrä bikini fitnessistä yhtään mitään. Erityisesti lauantai-illan pro-kisassa kaikki suosikkini jäivät ulos finaalista! Puhuttiin kavereidenkin kanssa, että suomalaisilla ei tässä seurassa ole mitään asiaa finaaliin, ja niin ne vaan siellä sitten molemmat törötti. Sara näytti kovin sileälle ja Jaana väsyneelle ja sellaiselle, että pidempi harjoituskausi voisi tehdä terää. Ennakkosuosikkini Madelen Myhr säilyi suosikkina kisan jälkeenkin, vaikkei finaaliin päässytkään. Amatöörien karkeloissa osasin sentään ennustaa voittajat oikein ja overall-tittelinkin veikkasin ihan oikealle tytölle. Melina Keltaniemi oli ihan erilainen ilmestys mitä kevään kisoissa ja vei himotuimman tittelin ansaitusti näyttävällä olemuksellaan. Melina on löytänyt itselleen täydelliset poseerausasennot ja esiintyminen näytti luontevalle ilman ylimääräistä horotusta. Hyvä Melina!
Yllä kuvissa siis ensimmäisenä Melina ja sitten pro-kisan suosikkini, joista punaisissa bikineissä ihana Madelen Myhr 🙂
Body fitnessistä jäi mieleen lähinnä ihastuttava Kia Rantalainen ja hänen upea mallinsa. Olin päästä varpaisiin kylmillä väreillä kun Kia kuulutettiin voittajaksi, vaikka en häntä henkilökohtaisesti tunnekaan. Vaikuttaa kuitenkin todella sympaattiselle ja jalat maassa pitävälle tyypille 🙂 Minna Tantun voitto todella yllätti, mutta oli toki hienolla kunnolla ansaittu. Toisaalta oli mahtavaa nähdä, että melko pienelläkin lihasmassalla mutta hyvällä mallilla varustetut kilpailijat pokkasivat kultaisia mitaleja. Toisaalta en sitten tiedä, minkä verran kansainvälisissä kisoissa arvostetaan vähän kevyemmällä lihasmassalla varustettua mutta mallikasta kisaajaa, koska noiden kisojen voittajat ovat yleensä melkoisia pattivuoria. Myös bikinistä varsin onnistuneesti body fitnessiin loikannut Sonja-Sofia Rannanjärvi lunasti tänä syksynä paikkansa lajin kärkikastissa, tosin odotin hänen sijoittuvan SM-kisassa huomattavasti paremmin. Tämä oli yksi niistä ”ei voi olla totta” -hetkistä. Viime kevään EM-kisoista bongaamani 37-vuotias body fitness -tähti Eva Berenguer pokkasi upealla fysiikallaan Ben Weider -kisan overallin ja lunasti samalla itselleen pro-kortin. Saatoin vähän hihkaista tyytyväisyydestä. Ben Weideristä ei oikeastaan sen kummempaa sanottavaa, en muista sieltä enää edes yhtään bikinikilpailijaa. Niin paitsi se, että minkä ihmeen takia bikinin viralliset poseeraukset on erilaiset kansainvälisissä kisoissa mitä SM-kisoissa? En ymmärrä. Yrittäisivät jo päättää, mihin suuntaan kuuluu pyllistää.
Body fitnessin ja bikinin lisäksi en ollut tänä vuonna katsomassa muuta kuin ammattilaiskehonrakentajia, joista ei juuri muuta jäänyt mieleen kuin Lukas Osladilin tanssivat pakarat. Se olikin pro-kisan viihdyttävin osuus, muuten tunnelma oli mielestäni melko lattea. Kehonrakentajista btw pakko mainita sen verran, että Jaukkurin Sami (SM +90 kg 4., Ben Weider -100 kg 5.) oli kolmessa vuodessa kasvatellut 18 kiloa pattia lisää. Huhhuuh. Sami on kova! Kovinta ääntä puolestaan (koko viikonloppuna) taisi pitää seuralaiseni kampaajamaestro Riina, joka on itsekin kisannut bikinissä. Seuraavalla kerralla korvatulpat tai kuulosuojaimet matkaan, tosin pisteet Riinalle ahkerasta kaikenkattavasta kannustuksesta. Niinkin kattavasta, että tyttö huuteli välillä äänihuulet täristen puhelimesta bongatulta osallistujalistalta väärän sarjan naisten nimiä 😀 Mutta väliäkös tuolla, pääasia että kannustaa!
Mitä kisaviikonlopusta jäi käteen? Fitnessähky ja kisakuume. Ei, ne eivät sulje toisiaan pois 😀 Lähinnä se halu keskittyä omaan tekemiseen ja oman fysiikan parantamiseen vahvistui entisestään ja kisasuunnitelmat pyörivät mielessä aiempaa enemmän. En niinkään odota sitä yhtä hetkeä kimaltavissa bikineissä ja korkokengissä, vaan ennemminkin matkaa siihen elämäni kuntoon. Se matkahan on käynnissä koko ajan ja toisinaan on hyvinkin palkitsevaa nähdä kuntosalin peilistä pieniä kehityksen merkkejä. Odotan kuitenkin innolla myös sitä, mitä rasvakerroksen alta kuoriutuu ja ennen kaikkea mitä jää jäljelle. Ylävartalon lihasmassan kasvatus on aina ollut minulle supervaikeaa, mutta leveämpi selkä ja muhkummat olkapäät on laitettu tilaukseen. Nähtäväksi jää millainen toimitus tulee 🙂
Kaikki kuvat body.pictures.fi
Hennallaan 