Alfa Protein Brownies

En ole pitkään aikaan harrastanut proteiinileivontaa, mutta tänään iski inspiraatio ja pyöräytin pikasesti muutaman proteiinibrownien. Pohjana käytin Alfa-proteiinipatukoita, joista löydät lisätietoa täältä 🙂 Nämä browniet sopivat hyvin vaikkapa välipalaksi korkean proteiinipitoisuutensa ansiosta. Alfa-patukoita löytyy kolmessa eri maussa: Mint Chocolate, Cookie Dough ja Chunky Cafe Mocha. Oma suosikkini on Cookie Dough, tosin kaikki nuo maistuvat hyvälle. Alfalla on myös enemmän naisille suunnattu ”pikkusisko” Delight, joka sopii niin välipalaksi kuin leivontaan. Olen aiemmin käyttänyt vain Questbareja tehdessäni patukoista keksejä tai vaikkapa piirakkapohjia, mutta nämä patukat soveltuvat vähintään yhtä hyvin leipomishommiin. Täältä löydät lisää ihania Alfa- ja Delight-reseptejä.

img_5714

 

POHJA:

2 kpl Alfa Mint Chocolate -patukoita

TÄYTE:

  • 1 mitallinen suklaanmakuista proteiinijauhetta
  • 0.7 dl mantelijauhoa (itse käytin maamantelijauhoa)
  • 1 rkl raakakaakaojauhoa
  • 1 rkl intiaanisokeria/kookossokeria
  • 1 tl psylliumia
  • 2 kananmunaa
  • 2 rkl mantelimaitoa
  • 1 rkl maapähkinävoita
  • (pari tippaa karamelliesanssia)

Paloittele proteiinipatukat lautaselle ja mikrota noin 35 sekuntia, kannattaa välillä tarkistaa tilanne koska mikroissa on niin paljon eroja. Kun patukat ovat pehmenneet, painele ne pohjaksi vuoan pohjalle. Itse käytin kapeaa silikonista leipävuokaa, jonka voitelin kevyesti kookosöljyllä.

Sekoita täytteen kuivat aineet kulhossa ja lisää sekaan märät ainekset. Sekoita kunnolla ja kaada pohjan päälle vuokaan. Paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Paloittelin valmiit browniet vähän jäähtyneenä kuudeksi palaksi. Näiden kaveriksi sopisi vaikkapa pakastetusta banaanista tehty raakajäätelö. Mistä tulikin mieleeni, että söin toissa viikonlopun Fitness Expossa parasta raakajäätelöä IKINÄ Pure HEROn pisteellä. Turkulaisten lisäksi nyt myös helsinkiläiset saavat herkutella Pure HEROn raakaherkuilla Aleksanterinkadun Paulig Kulmassa 🙂

img_5717

Mukavaa alkanutta viikkoa 🙂

Elämä on (fitness)laiffii

Syksyn fitness- ja bodauskisat lähestyvät kovaa vauhtia ja sosiaalinen media pursuaa lihassäikeitä, sikspäkkejä ja pullottavia suonia. Kisaajat alkavat muistuttaa kuivan kesän oravia ja sillä kuuluisalla off seasonilla olevat kiemurtelevat kisakuumeen tai vaihtoehtoisesti fitnessähkyn kourissa. Oletteko ikinä muuten ajatelleet, kuinka typerä käsite tuo off season oikeasti on? Koska sen aikanahan se keho rakennetaan, eletään monesti paljon enemmän ja täydempää elämää kuin dieetillä, syödään kunnolla ja jaksetaan ajatella muutakin kuin ruokaa ja aamuaerobisia. Missä vaiheessa muuten täytyy lakata sanomasta olevansa offilla? Vai voiko se offi jatkua loputtomiin, vaikka ei kilpailekaan? Vai onko sitä silloin vaan ihan tavallinen bodaileva pallukka? Kysyy nimimerkki 3,5 vuotta edellisistä kisoista.

stewie

Aiemmin nostin sitä kuvitteellista hattuani kaikille kisalavalle nousseille, koska ihan jokainen heistä tekee valtavan työn osoittaen omistautumista ja mielenlujuutta, vaikka se päivän kunto ei aina napsahtaisikaan kohdilleen. Nykyään fitnesslajien suuren suosion myötä olen ehkä alkanut nostelemaan hattuani enemmän niille, jotka treenaavat omaksi ilokseen ja jättävät menemättä sinne lavalle. Onhan se nyt paljon kovempi homma puuhastella bodihommia vuosi toisensa perään nauttien siitä kuin rykäistä parinkymmenen viikon dieetti todistaakseen itselleen ja kanssaihmisilleen, että pystyy siihen. Kyllä se ihmiskeho ja mieli pystyy monenlaiseen, mutta luulen, että tässä elämässä on hienompiakin saavutuksia kuin kireä kisakunto.

Ja kysynpähän vaan, että voiko sitä sanoa lahjakkuudeksi, kun omistaa kapean vyötärölinjan ja pyöreät pakarat? Lahjakkuus on muutenkin yliarvostettua ja väärinymmärrettyä. Se, että teet kovasti töitä, kehityt ja opit uutta, ei ole lahjakkuutta. Se on panostamista ja oppimista ja kehittymistä. Ei lahjakkuutta. Jotenkin lahjakkuudesta tulee itselleni mieleen kaikkea muuta kuin kehon mittasuhteet ja rakenne. Voin olla väärässä. Joskus olen. Ja onhan se kiva, että musikaalisesti, kielellisesti, kinesteettisesti ja matemaattisesti lahjakkaan lisäksi voi nykyään olla myös vyötärölinjallisesti lahjakas. Vaikka itse en kyllä noista lahjakkuuksista niin ymmärrä, kun ei omalle kohdalle ole sellaisia suotu. Ehkä juuri tuo vyötärölinjalahjakkuus voisi olla lähimpänä totuutta.

img_5281
Kuluneen viikon kuluneet naamat. Kuva ei liity mihinkään. Mitenkään.

 

Ärsyttävin asia fitnessissä ei kuitenkaan ole sen tämänhetkinen ylisuosio tai tyhjänpäiväinen hypetys jonkun nk. ”lahjakkuudesta” tai edes kilpailijoiden suonenpätkistä ja voimalauseista täyttyvät sosiaalisen median kanavat. Niitä ei onneksi ole kenenkään pakko seurata. Ärsyttävintä on mielestäni se, että kisakipinä palaa aina takaisin. Vaikka sen kuinka tukahduttaisi, kirjoittaisi kirjan kaikesta sen vittumaisuudesta ja esittäisi joka päivä itselleen argumentteja siitä, miksi kilpailu ei kannata, niin SILTI. Silti se kaivelee aivolohkojen perällä ja laittaa pohtimaan sitä, minkälaisen paketin saisi lavalle vietyä jos vielä kerran… Se saa katsomaan päivittäin peiliin niistä tietyistä kuvakulmista ja myhäilemään pienille kehityksenrippeille, joita silloin tällöin toisinaan on peilissä näkevinään.

60cfb6e5-9713-4818-84c6-d0d52bdeb3e1

On niin paljon tärkeämpiä asioita kuin omat tai muiden persläskit, paksut nilkat tai perunanenä. Silti monen ihmisen elämä (note to self) saattaa keskittyä aivan liian paljon tuollaisiin tyhjänpäiväisiin asioihin. Jos etsit jostain fitnesslajista helpotusta itsetuntokriisien selätykseen, kehoitan harkitsemaan vakavasti. Fitnessharrastajat ovat itsekriittisintä porukkaa ikinä missään. Plus että se kisojen jälkeinen tyhjyys voi olla hyvinkin hajottava kokemus, nimimerkillä kokemusta löytyy siitäkin hommasta. Mutta kuka pystyy keskittymään 24/7/365 vain niihin syvällisimpiin asioihin elämässä? Kyllä sitä vähän pitää hömpötellä. Kun mielestäni elämän tarkoitus on olla onnellinen. (Noin! Nyt voitte lakata pohtimasta sitäkin.) Se ei tarkoita sitä, että pitäisi lopettaa työnteko ja siivoaminen. Se tarkoittaa sitä, että pystyy näkemään ja arvostamaan niitä hyviä asioita elämässään ja olemaan onnellinen arjenkin keskellä. Samalla tavalla fitness voi olla osa onnellisenkin ihmisen arkea. (Kyllä, olen ihan tosissani tässä.) Fitnessharrastus ei tarkoita sitä, että sen kuuluisi olla koko elämä. Kisadieetillä se on vähän suurempi osa, ehkä offilla sitten ainakin ajatuksissa hieman pienempi osa. Mutta osa – ei koko elämä. Koska ihminen tarvitsee lämpöä ja läheisyyttä ja työtä ja kodin. Fitness ei tarjoa mitään näistä suurimmalle osalle ihmisistä. Ja kahta tärkeintä, lämpöä ja läheisyyttä, se ei tarjoa kenellekään. Osana elämää se voi silti olla ihan ookoo. Ehkä toisinaan jopa antoisaa ja kehittävääkin. Kun vaan muistaa, ettei kadota tukiverkostoaan, hajota päätään ja tottele osaamattomien valmentajien sekopäisiä ohjeita ruumiinaukot verta ja muita eritteitä valuen. Ettei sitten tarvitse lehdissä huudella, että fitness pilasi elämäni.

3908089-4014819280-6bf2b

Lukaisepa loppuun pätkä Oatmealia tästä. Semmoista se elämä on 🙂

Proteiinileivonnaisia

Vaikka olen dieetillä, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi leipoa. Kyllä voin. Ja kun leipoo fiksusti, voi jopa maistella leipomuksiaan. Omistan muutaman proteiinileipomiskirjan, mutta monesti se menee niin, että heittelen kulhoon sitä sun tätä ja lopputulos on mitä sattuu olemaan. Tänään innostuin töiden ja treenin jälkeen leipomaan ja ei voi sanoa kuin että kylläpä tuli muuten hyviä leivonnaisia. Näille olisi ollut kauheen kivaa keksiä joku hassunhauska nimi, mutta nyt just on takki sen verran tyhjä että ei vaan keksi. Ei sitten millään.

Mutta tässä tulee nyt reseptiä näille nimettömille terveysleivonnaisille, olkaapas hyvät ja tehkää perästä 🙂

IMG_20151129_204228

8 kananmunan valkuaista

ripaus laadukasta suolaa

1 dl erytritolia

50 g Foodin heraproteiinia*

1 dl mantelijauhoja*

1 dl kookosjauhoja*

2 tl leivinjauhetta

luomu vaniljajauhetta*

1 tl psylliumia*

240 g kookosmaitoa

Laita valkuaiset isoon kulhoon ja pikku ripaus suolaa sekaan. Vatkaa sähkövatkaimella kunnolla vaahdoksi, huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdottuu kaikista parhaiten. Vatkaa vaahtoa ja laita erytritoli (jota myös karppisokeriksi kutsutaan) pikkuhiljaa vaahdon joukkoon. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää varovasti (ei enää sähkövatkainta!!) sekoittaen valkuaisvaahdon joukkoon. Lopuksi lisää kookosmaito ja sekoittele taas varovasti.

Laita taikina mielellään (platina)silikonisiin vuokiin, jotka voi kevyesti voidella kookosöljyllä*. Itsellä oli vähän tuollaisia sekalaisia vuokia ja aika susirumia näistä tuli muutenkin, mutta onneksi se ulkoinen kauneus ei ole aina tärkeintä ❤ Sitten uuniin 175 astetta lämpöä ja leipomukset sinne noin vartiksi, ei kannata liian kauaa pitää koska proteiinijauholeivonnaiset menee herkästi sitkeiksi.

IMG_20151129_204516

Koristelut kuuluisi tehdä kauniisti. Itselläni ei riittänyt kärsivällisyys, koska pienimuotoinen ADHD, joten lusikoin vain vähän sulatettua 80% suklaata leivosten päälle. Sitä paitsi söin itse vain ilman suklaakuorrutusta, joten ihan sama mulle.

Tällasta höpinää tänään ja tsemppistä alkavaan viikkoon kaikille!

Dieetti, halu ja hämmennys

Viime viikko oli aika paljon edellistä raskaampi. Koska unettomuus, nälkä, päivä Tukholmassa työn merkeissä sekä menstruaatio kuorrutettuna yövuoroilla. Selvisin siitä kuitenkin ihan vahvasti hengissä, ilman mielitekoja ja kohtalaisen hyvällä  mielellä. Tämä viikko alkoikin sitten mukavasti, kun sain äitin kyläilemään. Tuli shoppailtua aika olan takaa, nyt sitten taas muistaakin hetken miksi käy töissä. Äiti ihmetteli, että miten voi olla nälkä vaikka on koko ajan syömässä, mutta kyllä se vaan voi 😀 Kaloreissa tuli pientä laskua tämän viikon alusta. Viime viikolla paino ei juuri laskenut, johtuen kaikesta yllä luetellusta, mutta tällä viikolla on hiljalleen laskusuunnassa. Vyötärö kaventuu ennalleen mukavaa vauhtia ja ehkä sieltä peräosastoltakin alkaa hiljalleen jotain sulaa.

insta
Instakuvaa viikon varrelta. Lisäravinteet Puhdas+

Olen ollut lähipäivinä melkoisen hämmentynyt. Monestakin syystä, mutta päällimmäisenä hämmennys siitä, kuinka paljon olen saanut positiivista palautetta blogista teiltä lukijoilta. Ihania sanoja, joita on oikeasti tullut paljon 🙂 En osaa sanoin kuvailla, kuinka nämä palautteet lämmittävät mieltä ja motivoivat kirjoittamaan ❤ Mutta ihan järjettömästi kuitenkin. Olen onnellinen sanoistanne ja jotenkin huojentunut siitä, että tämä näppäily ei ole ollut aivan turhaa. Olen onnistunut innostamaan ja motivoimaan, mikä on parasta mitä voin tältä kirjoittamiselta saada. KIITOS! 

Kiitos myös palautteesta koskien toimimattomia linkkejä teksteissäni, korjailin niitä ja nyt ainakin pitäisi toimia taas 🙂 Jonkin verran olen saanut kyselyitä koskien Alku-valmennusta, vaikka minullahan ei ole osaa eikä arpaa asiaan, en ole siihen koskaan osallistunut. Mutta tiedän miten homma toimii ja väitän edelleen, että sehän toimii ja omakin ruokavalioni rakentuu jokseenkin samoille periaatteille. Niille, jotka miettii sitä, miten gluteeniton ja (lähes) maidoton onnistuu, kannustan ihan tosissaan kokeilemaan ja luopumaan kaikista ennakko-oletuksista. Se fiilis, kun turvotukset hellittää ja keho voi paremmin – se on parempaa kuin pulla ja Skyr ja kilo karkkia. Niin paljon parempaa 😉

IMG_20151120_231225
Wallineva Photography

Hämmentyneisiin ajatuksiin liittyen olen pohdiskellut taas kaikennäköistä muutakin, kuin ihania lukijoitani ja epäkunnossa olevia linkkejä. Joskus sitä voi kesken päivän havahtua miettimään sitä, elääkö niinkuin haluaa vai niinkuin ajattelee, että kuuluu elää. Voiko halujen mukaan elää? Kuuluuko sinun mielestäsi elämässä olla tietty järjestys – ammatti, puoliso, koti, perhe? Täytyykö löytää ”se oma juttu”, jota toteuttaa koko elämänsä? Vai voiko elämää maistella ja haistella, kokeilla uteliaana erilaisia asioita? Onko löydettävä SE ruokavalio, SE urheilulaji, SE treenityyli? Ja mitäs sitten, jos oletkin saanut kaiken, mitä kuvittelit haluavasi – on talo, on lapset, on mies/vaimo, on Audi – ja sitten huomaatkin, että ei shaatana, en halua tätä. Tai olet saanut säännöllisen rytmin kuntosalilla käymiseen ja ruokailuihin, jonka avulla ajattelit tulevasi onnelliseksi, mutta muutaman vuoden kuluttua huomaatkin voivasi edelleen huonosti. Niin, että mitäs sitten? Onneksi ei tarvitse osata siihen vastata, kunhan vaan mietin asiaa.

”Halu on psykologinen tila ihmisillä ja monilla muilla eläimillä, jossa niillä on toiveajatus jonkin asiaintilan muuttumisesta.” Kertoo Wikipedia. Joten toivokaa ja halutkaa ihmiset! Elämä (ja maailma) muuttuu, kun sitä muutetaan. Ja muutos ei läheskään aina ole pahasta, pahempaa on olla muuttumatta aina ja iankaikkisesti. Urautuminen ja vanhoihin toimintatapoihin jämähtäminen aiheuttavat sen, että ei edes halua saati uskalla kokea tai kokeilla mitään uutta. Monesti kuitenkin sieltä oman mukavuusalueen ulkopuolelta löytyy sellaisia asioita, joista et olisi koskaan osannut haaveillakaan. Ehkä THE elämäntavan sijaan sieltä löytyykin mahtavia kokemuksia. Ja kaiken tämän järjettömän höpöttelyn päätöslauselmana totean, että rikkokaa rutiineja, vaikka ne hyviä ja rakkaita ovatkin. Avaa silmäsi, näe enemmän, syvemmin, tunne enemmän, koe enemmän 🙂

MandyHale-YouDontAlwaysNeedAPlan

Eka dieettiviikko ohi – miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ensimmäinen dieettiviikko on nyt taputeltu, toinen pärähti juuri käyntiin. Viime viikko oli vähän kiireinen, kun ei ollut kuin yksi vapaapäivä töistä. Treenien puolesta tosin tuntui jopa vähän väljälle, koska normaalin viiden salitreenin sijaan treenaan nyt 4-jakoisella ohjelmalla. Yhden päivän pyhitin palautumiselle kokonaan, kävin kahden tunnin hieronnassa ja vaikka se käsittely ei tuntunut millään tapaa rentouttavalle, on mulla nyt jalat paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä! Niitä on kahtena peräkkäisenä viikkona murjottu ja kyllä kannatti, etureidet ja pohkeet oli sen verran jumissa että aiheuttivat jo selkä- ja jalkapohjakipuja. Ja ne sääret! Voi kirosana kun meinasi itku tulla, mutta nyt sääretkin tuntuu varsin hyvälle. Katsotaanpas taas tiistain juoksukoulutreenien jälkeen, tuntuuko enää hyvälle… Onni on hyvä hieroja 🙂

justdoit

Ruokailut on menneet muuten nappiin, mutta yksi ateria jäi viikon aikana syömättä, koska ei vaan kerennyt töissä toiselle aterialle. Kaamee katastrofi siis. Nälästä ei ole tarvinnut kärsiä, tosin tietenkin jos ateriaväli vähän venähtää niin maha alkaa muistutella ruoantarpeesta. Mutta se nyt on ihan normaalia ja sinällään hyvä asia, että se näläntunne tulee.

Tänään puntari näytti melkein 3 kiloa vähemmän kuin viime viikon tiistaina. Se on aika älytön määrä. Vaikka se nyt suurimmaksi osaksi on muuta kuin rasvaa, niin olen kyllä todella tyytyväinen. Enimmät nestepöhöt on saatu liikkeelle eikä tämä nyt niin pahalle enää näytä etteikö tämän kanssa pystyisi elämään 🙂 Toki tässä on vielä rasvaa vaikka muille jakaa, mutta en ole tottunutkaan olemaan kovin rasvattomassa kunnossa. Jotenkin ensimmäistä kertaa pystyn olemaan tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kun aina ennen olen repinyt hiuksia päästä, kun näyttää niin kaameelle. Vaikka ei näyttäiskään. Toki lihasmassan määrään en tule ikinä olemaan tyytyväinen, mutta huomattavasti mukavampaa tämä näin on, kun ei tarvitse oksentaa peilin edessä. (Tosin mulla tulee kyllä varmasti loppuikäni olemaan niitä päiviä, kun suunnilleen itken näkiessäni peilin. Joskus itkenkin. Pistetään vaikka hormonien piikkiin.) Viime kisadieetillä painon ei tarvinnut laskea kuin viitisen kiloa, niin kuukautiset loppuivat. Nyt olen kyllä käynyt painon suhteen ihan ennätyslukemissa tuon kisadieetin jälkeen, tosin onneksi se pahin vaihe on selätetty jo aikoja sitten.

dieetivko2
Pitkästä aikaa tämäkin toppi sujahtaa päälle. Tämä on se ilmiö josta kaikki naiset ei niin tykkää, mutta meikää ei just nyt haittaa tämäkään 😀 (vielä…)

Senttejä on karissut viikossa sen verran, että vaatteet tuntuu paljon mukavammilta päällä. Asiasta innostuneena testailin tänään kaikki mahdolliset pikkujoulumekot vaatekaapistani ja ai että, nehän sujahteli päälle niin että vatsaakaan ei tarvinnut vetää sisään! 😀 Mitä tässä 11 tulevassa viikossa vielä saadaankaan aikaan! Tosin tietenkään painonlasku ei jatku tällaisena, vaan hidastuu nyt merkittävästi. Mutta ei haittaa mittään, fiilis on korkealla ja ainakaan toistaiseksi ei ole tullut minkäänlaisia mielitekoja herkkujen suhteen, mikä on tällaiselle herkkuperseelle aika ihmeellinen juttu 😉 Olen nappaillut Garcinia cambogiaa* makeanhimon selätyksen toivossa dieetin alusta saakka ja en tiedä, onko sillä sitten osuutta asiaan, koska yleensä suunnilleen kouristelen sen ensimmäisen dieettiviikon kun tekee mieli suklaata. No, nytpä ei tee.

pikkujoulumekot

Tänään olen vapaalla. Huomennakin olen vapaalla. Ihmeellistä. Keskiviikkona lähden työreissulle Ruotsiin, mikä ahdistaa minua suunnattomasti. Koska jag talar inte svenska. Enkä tiedä edes että menikö tuo oikein. Mutta kaipa sitä aina yhdestä päivästä selviää ja toivottavasti joku nyt enimmät tulkkais, jos ne ruotsalaiset innostuu sitä ruotsia puhumaan. Yhh. Tän päivän olen ihan mielijohteesta pyhittänyt (mekkojen sovittelun lisäksi) sisustuskuvien katselulle, venyttelylle ja meikkien testailulle. Sisustus ja naaman pakkelointi ovat nimittäin suuria intohimojani kaikenlaisen hyvinvointihömpöttelyn lisäksi 🙂

meikki
Miten likaisennäköiseksi saat hiukset viidessä minuutissa? Näin helposti se käy! Ennen – melkein valmis – valmis!

Mutta nytpä on hömpötelty ihan rittävästi, aika lähteä treenille PowerFitille 🙂 Muksaa maanantaita kaverit 🙂

chilling

Än-yy-tee-DIEETTI!

Heipä hei vaan kaikki jumppapirkot ja -pertit, se olisi taas maanantai elikä paras päivä aloittaa uusi parempi elämä! Monilla se alkaa joka maanantai, hyytyen loppuviikkoa kohden, jotta voi taas seuraavana maanantaina julistaa uutta parempaa elämää. Henkilökohtaisesti en ole tosin lukeudu näihin maanantaisotureihin, joille muuten Kukka Laakso on kirjoittanut erinomaisen kirjan. En ole edes dieetannut kohta kahteen vuoteen. Lokakuun alussa ehdottelin valmentajalleni, josko pieni dieettaus olisi välillä paikallaan ja hän näytti vihreää valoa. Ja nyt, tänään, se vihdoin alkoi – olenko valmis?

Valmiina dieetille!
Valmiina ollaan!

Mitäs tämä nyt sitten elämässäni ja arjessani merkitsee? Se merkitsee sitä, että punnitsen ruokani. Sitä, että treenaan kovaa. Sitä, että mittaan vyötärön-, lantion- ja reidenympärykset kolmen viikon välein sekä käyn vaa’alla kerran viikossa. Ennen dieetin alkua olen tehnyt sen verran valmisteluja, että olen hankkinut pari purkillista lisäravinteita lisää ja suunnitellut dieettiruokavalioni valmentajan antamien kalorein ja makrojen mukaan.

Mitä uutta tämä dieetti tuo elämääni tällä hetkellä?  Olen punninnut ruokani vuosikausia, samoin treenannut. Vaa’alla käyn normaalisti vaihtelevasti, noin 1-5 kertaa viikossa ja mittoja en ole juurikaan seuraillut. Herkkuhetket häviää, mutta en koe sitä kovinkaan suureksi menetykseksi. Ainakaan tällä hetkellä, kun olen juuri viettänyt isänpäivää naustiskellen hyvän ruoan lisäksi kakkua, suklaata ja ihan jopa lasillisen punaviiniä (ihan hurjaksi heittäydyin!). Käytännössä siis elämäni ei kovin suuria muutoksia koe, ainoa että ruokailujen täytyy olla entistä enemmän suunnitelmallisia, mutta se on niin tuttua hommaa, etten ole asiaa juurikaan etukäteen ajatellut. En myöskään kuvittele elämäni muuttuvan mitenkään kilojen karistessa, ihan yhtä lailla niitä itkun ja riemun aiheita on, painosta riippumatta 🙂

Dieetti alkaa!

Salitreenit vähenee nyt viidestä neljään ja juoksukoulu sekä työmatkapyöräilyt hoitavat nyt alkuun aerobisen osuuden. Sitten joulukuussa alan tehdä pari aamuaerobista ja yhden lyhyen HIITin salitreenin jälkeen. Ei siis kovin radikaaleja muutoksia elämään tälläkään saralla. Toistaiseksi saan vielä hyvin ruokaa, katsotaan missä vaiheessa maha alkaa kurnia 😉 Tarkoituksena olisi dieetata sellainen 12 viikkoa, innolla odotan mitä siinä ajassa saan aikaiseksi 🙂 Mitään hirveitä määriä ei ole tarkoituksenakaan pudottaa eikä tämä ole kisadieetti, vaan ihan tällainen välikiristely.

fitnessclassic
Ihan näihin tunnelmiin ei tällä dieetillä tähdätä 😉

Blogini löytää muuten nykyään myös Facebookista, käykäähän tykkäilemässä 🙂