Kehonhuoltohommia ja kirja-arvonta

Tämä syksy on ollut henkisesti melko raskasta aikaa. Hermojen kiristyessä kiristyy myös niska-hartiaseutu ja päänsäryt vaivaavat harva se päivä. Minulla on ollut ala-asteikäisestä saakka niska-hartiaseudun kipuja sekä alaselkäsärkyjä ja fysioterapeutille taisin mennä ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana jumiutuneiden niskojeni vuoksi. Lavatkin pitävät sellaista rutinaa, että herkemmällä heikottaa kuunnella. Tämän vuoden puolella lihashuolto on jäänyt aivan liian vähäiseksi, vaikka tiedän että kehoni vaatii paljon huoltoa pysyäkseen kivuttomana. Onneksi mieheni kyllästyi kuuntelemaan kitinääni ja passitti minut Osteo-studiolle Antti Käkösen käsittelyyn. Olen käynyt jos jonkinlaisella ammattilaisella viimeisen 15 vuoden aikana. On ollut fysioterapeuttia, perinteistä hierojaa, kalevalaista jäsenkorjausta, osteopaattia ja kiropraktikkoa. Mikäli etsit pääkaupunkiseudulta jotain edellämainituista, tässä omat suositukseni:

• Tuki- ja liikuntaelinongelmat ja yleisterveyden parantaminen: Helsinki Kiropraktiikka, jossa Kristian Ekström tekee taikojaan Runeberginkadulla Helsingissä
• Erittäin kohtuuhintaista ja pätevää hierontaa: Urheiluhieroja Kiias Toimii pääkaupunkiseudun parhaan kuntosalin PowerFitin tiloissa Vantaalla (jossa muuten itsekin treenaan)
• Jo yllämainittu Osteo-studio, jossa Antti Käkönen yhdistelee ”parhaita paloja niin klassisesta hieronnasta, urheiluhieronnasta, mobilisoivista tekniikoista kuin osteopaattisista pehmytkudostekniikoista”. Suosittelen lämpimästi 🙂 Toimii City Gymin tiloissa Helsingissä, hyvien kulkuyhteyksien lähettyvillä.

Kehonhuoltoa olisi tuollaisten käsittelyjen lisäksi tehtävä omatoimisesti, eikä se perinteinen venyttely välttämättä ole paras keino jumitusten ehkäisyssä. Hyvä liikkuvuus ja vetreät lihakset suojaavat urheiluvammoilta ja parantavat treenitehoja sekä yleistä vireystilaa. Hyviä vinkkejä mobilisointiin saa ainakin yllä mainituilta ammattilaisilta ja internet tarjoaa jos jonkinlaista kanavaa kehonhuoltohommiin. Itse olen lueskellut Prime Movementin kehonhuolto- ja liikkuvuusoppaita ja saanut sieltä paljon hyviä vinkkejä. Jos kaipaa ohjattua kehonhuoltoa kotioloissa, voin lämpimästä suositella Yogaia -palvelua, josta tunteja löytyy vähän joka lähtöön kaikentasoisille liikkujille. Yogaia ei ole siis pelkästään joogaajille, vaan sieltä löytyy putkirullausta, pilatesta, kahvakuulaa, rentoutusharjoituksia, core-treenejä ja vaikka mitä. Vuoden mittainen jäsenyys maksaa vain 9.99 euroa kuussa, joten hintakaan ei päätä huimaa 🙂

Foamroller.fi* on erikoistunut nimensä mukaan putkirullaukseen. Nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa erilaisista foamrollereista ja firma järjestää myös koulutuksia fasciaan ja rullaukseen liittyen. Nettisivuilta löytyy myös linkit ilmaisen kehonhuolto-ohjelman sekä pikaoppaan tilaamiseen. Tässä vielä muutama oma suosikkini foamroller.fi* -sivustolta:

• ProRoller-nahkarulla*
• Tuplafasciapallo*
• Gua-Sha Krapa*
• kehonhuoltopaketti* sis. Gua-Sha Krapan, fasciapallon sekä tuplafasciapallon

Nyt heitän kysymyksen ilmaan arvonnan kera! Miten sinä huollat kehoasi vai unohtuuko huoltotoimet kokonaan? Vastaa tämän kirjoituksen kommenttiboksiin ja osallistut arvontaa, jossa voit voittaa Kristian Ekströmin Simply Well – neljä askelta terveyteen -kirjan 🙂 Arvonta suoritetaan viikon päästä eli 6.11. Kirja sisältää osiot liike, mieli, ravinto sekä lepo ja siinä on 32 tehtävää näihin aihepiireihin liittyen.

Järki päähän ry

Lueskelin pari päivää sitten Susanna Mustajärven blogikirjoitusta Irti fitnessistä ry enkä voinut olla miettimättä, olisiko hän kirjoittanut tuota tekstiä, jos olisi voittanut bikini fitnessin suomenmestaruuden. Epäilen vahvasti. Kirjoituksessaan Mustajärvi rinnastaa fitnessurheilun muun muassa alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin.

Jollekin tuo mielihyvän tuoja on alkoholi, sokeri, rasvainen ruoka, toisille huumeet tai uskonto ja kolmansille liikunta. Fitnessissä se on äärimmäisyyksiin viety itsensä kontrollointi ja itsekuri. Kriittinen kohta onkin siinä, milloin tekeminen muuttuu projektista normaaliksi elämäksi niin sanotusti elämäntavaksi. Ei viikonloppuisin juhlivakaan ole vielä alkoholisti, mutta joka päivä juomista harrastava on jo pahasti alkoholiin koukussa.

– Susanna Mustajärvi

Fitnessurheilijoilla on ensin mahdoton työ puolustella omaa lajiaan ja todistella sen olevan ihan-oikeesti-urheilua, kunnes se kuuluisa kupla poksahtaa rikki. Poks vaan ja fitness onkin ihan paskaa ja epäterveellistä. Kiistely siitä, onko fitnesslajit urheilua vai ei, on aika lailla turhaa, koska fitnessurheilu on hyväksytty virallisesti urheiluksi Suomessa. Näin ollen olettaisi kilpailijoidenkin tiedostavan, että he todella ovat urheilijoita. 

Useimmiten fitnessiä tai kehonmuokkausta pitkään tehneet pyörivät yhdessä tai saattavat olla hieman yksinäisiä. Samanlailla käyttäytyvät päihderiippuvaiset tai ketkä tahansa riippuvuuteen sairastuneet vertaisryhmät. Mistä tämä siis kertoo? Siitä, että ympäriltä aletaan pikku hiljaa plokkaamaan muita ihmisiä pois, jotka eivät elä samanlaista elämää, jolloin omasta tavasta tulee normaali omassa elinpiirissään ja tämän vuoksi ei sitä yleensä lähdetä kyseenalaistamaankaan. Näin tapahtuu myös päihderiippuvaisille, mutta useimmiten jossain kohtaa tilanteeseen puuttuu joku ulkopuolinen taho, jos elämäntyylistä on alkanut olemaan harmia myös ympäristölle. Tässä kohtaa myös päihdeongelmainen aluksi puolustelee ja kieltää ongelman olemassa oloa.

– Susanna Mustajärvi

Kertokaapas minulle, minkä lajin kilpaurheiljat voivat sanoa, että urheilu ei ole millään tavalla vaikuttanut heidän sosiaaliseen elämäänsä? Että se ei rajoita heidän tekemisiään millään tavalla? Että heidän lähipiirinsä koostuu täysin muista kuin oman lajin parista löydetyistä ihmisistä? Ja kenellä tulisi edes mieleen, että pikajuoksija juoksee liikaa ja voisi tarvita kannustuksen sijaan intervention? Opiskellessani sairaanhoitajaksi minulla oli luokkakaverina SM-tason yleisurheilija. Hän oli muuttanut Helsingistä Jyväskylään valmentajan perässä ja hänen arkensa täyttyi koulun ohessa kovista treeneistä, jopa useita kertoja päivässä. Tämä ihana ja sosiaalinen tyttö kertoi esimerkiksi, ettei yleensä harrasta kavereiden kanssa hengailua kaupungilla tai kahviloissa, koska palautuminen kärsisi sellaisesta. Eikä tämä koskenut vain kisakautta, vaan hän uurasti lajinsa parissa ympäri vuoden, koska halusi menestyä. Nyt käsi sydämellä – kuinka moni fitnessurheilija voi sanoa omistautuvansa näin lujasti lajilleen? Varmasti osa omistautuukin, mutta voin sanoa tuntevani aika paljon kilpailijoita, jotka elävät tuohon tyttöön verrattuna aika rentoa elämää kisakauden ulkopuolella. Ja btw, kyllä ne muidenkin lajien urheilijat katsovat mitä syövät ja kontrolloivat syömisiään enemmän kisakauden aikana.

Itse asiassa jos asiaa tarkastelee kansantaloudellisesta näkökulmasta, ei olisi haittaa vaikka useampikin ihminen sairastuisi tähän syömisen kontrollointiin. Lihavuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat jotain aivan käsittämätöntä. Vuonna 2011 lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet maksoivat Suomelle noin 330 miljoonaa euroa. Eikä siinä vielä kaikki, koska tähän ei ole laskettu mukaan välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuvaa tuottavuuden alenemista. Muutama ruokailunkontrollointiin sairastuminen ei siis tekisi yhteiskunnalle yhtään pahaa. (Tämä kommentti ei sitten liittynyt aiheeseen oikeastaan millään tavalla.)

Fitnessurheilu on siitä kummallisia, että voit päättää NYT haluavasi kilpailla puolen vuoden päästä ja voit myös oikeasti toteuttaa tämän. Sopivalla fysiikalla ja lajivalinnalla silläkään ei ole väliä, onko sinulla varsinaista lajiin tähtäävää treenitaustaa vai onko lihasmassa tullut perintönä tai jonkun muun harrastuksen tuloksena. Ruokavaliossa on helppoa pysytellä muutama kuukausi, kun tietää että dieetin jälkeen saa taas syödä mitä haluaa. Nuorilla tytöillä on lähivuosina ollut sellaista buumia ilmassa, että tärkeysjärjestys asioissa on hieman vituroillaan. Jos kuntosaliharjoittelu aloitetaan tähtäimenä seuraavan vuoden bikini fitness -kisat ja vaatekaappi täytetään bettereillä ja siksdeuseilla ennen kuin ensimmäistäkään treeniä on vedetty, mennään ehkä hieman metsään. Tässä vaiheessa valmennusjohto on se taho, jonka täytyisi osata laittaa jäitä hattuun. Silläkin uhalla, että asiakas siirtyy kisakuumeen vallassa toiselle valmentajalle, joka suostuu pähkähulluun kiirehtimiseen. Perusasiat ei mene takaraivoon kuukaudessa, varsinkaan jos elämäsi on aiemmin ollut täysin erilaista kuin tämä oletettu ”fitnesslaiffi”. En tarkoita nyt sitä, että pitäisi opetella syömään maitorahkaa kolmen tunnin välein niin, ettei tarvitse katsoa kelloa vaan maitorahkapurkin avaaminen ajallaan tulee selkärangasta. Täytyisi ehtiä löytämään se oma tapa toteuttaa sitä fitnesslaiffia ja ne jutut, jotka toimivat omassa arjessa. Pitäisi etsiä se sopiva jousto ruokavaliossa ja treenissä niin, että se tuntuu hyvältä. Että se tuntuu sellaiselta elämältä, jota tykkää elää. Nämä asiat eivät rakennu kuukaudessa eikä parissa, vaan vaativat yrittämistä, oivalluksia, epäonnistumisia… Kunnes eräänä päivänä huomaat, että asiat tulevat sieltä selkärangasta sen enempää niitä stressaamatta. Siinä vaiheessa on huomattavasti turvallisempaa alkaa kisadieetille, jossa kehoa viedään äärirajoille. Siinä vaiheessa myös kisadieetiltä ”normaaliin elämään” palaaminen sujuu huomattavasti helpommin, kun ei tarvitse hukkua epätietoisuuteen ja tyhjyyteen, vaan ne päivittäiset valinnat ovat jo itselle selviä ja mieluisia.

Toki fitnesslajit ovat vaativia ja menestyminen vaatii lähes äärimmäistä kehon ja mielen kontrollointia. Pystyn osittain myös samaistumaan Mustajärven kisojen jälkeiseen stressiin, koska olen kokenut tuon myllerryksen itsekin. (Lisätään vielä, että Susanna Mustajärvi vaikuttaa sympaattiselta, kirjoitukseni tarkoitus ei ollut kritisoida häntä ihmisenä.) Fitnessurheilua on silti turha demonisoida, koska siinä kilpailevat aikuiset ihmiset omasta vapaasta tahdostaan. Ainakin Suomessa näin, toivotaan etteivät lasten fitnesskisat rantaudu tänne koskaan. Toivotan kuitenkin tsemppiä ja jaxuhaleja kaikille kisojen jälkeistä elämää eläville, nauttikaa elämästä ja hakekaa niitä tunteita ja elämyksiä muualtakin kuin ruokapöydästä 🙂 Kisojen jälkeinen maltti syömisten suhteen ja asteittainen paluu normaaleihin kaloreihin voi tuntua tympeältä, kun tekisi mieli palkita itsensä pitkästä kitudieetistä kaikenlaisilla herkuilla. Rajoittaminen kuitenkin kannattaa, sillä kehosi kiittää enemmän sitä sopivaa rajoittamista kuin hillittömiä mättökohtauksia. Jos tuntuu että hukka perii ja jäit dieetin jälkeen tyhjän päälle, hanki apua asiansa osaavalta taholta. Ja jos et tunne tahoja, kysy niin vinkkaan 🙂

Alfa Protein Brownies

En ole pitkään aikaan harrastanut proteiinileivontaa, mutta tänään iski inspiraatio ja pyöräytin pikasesti muutaman proteiinibrownien. Pohjana käytin Alfa-proteiinipatukoita, joista löydät lisätietoa täältä 🙂 Nämä browniet sopivat hyvin vaikkapa välipalaksi korkean proteiinipitoisuutensa ansiosta. Alfa-patukoita löytyy kolmessa eri maussa: Mint Chocolate, Cookie Dough ja Chunky Cafe Mocha. Oma suosikkini on Cookie Dough, tosin kaikki nuo maistuvat hyvälle. Alfalla on myös enemmän naisille suunnattu ”pikkusisko” Delight, joka sopii niin välipalaksi kuin leivontaan. Olen aiemmin käyttänyt vain Questbareja tehdessäni patukoista keksejä tai vaikkapa piirakkapohjia, mutta nämä patukat soveltuvat vähintään yhtä hyvin leipomishommiin. Täältä löydät lisää ihania Alfa- ja Delight-reseptejä.

 

POHJA:

2 kpl Alfa Mint Chocolate -patukoita

TÄYTE:

• 1 mitallinen suklaanmakuista proteiinijauhetta
• 0.7 dl mantelijauhoa (itse käytin maamantelijauhoa)
• 1 rkl raakakaakaojauhoa
• 1 rkl intiaanisokeria/kookossokeria
• 1 tl psylliumia
• 2 kananmunaa
• 2 rkl mantelimaitoa
• 1 rkl maapähkinävoita
• (pari tippaa karamelliesanssia)

Paloittele proteiinipatukat lautaselle ja mikrota noin 35 sekuntia, kannattaa välillä tarkistaa tilanne koska mikroissa on niin paljon eroja. Kun patukat ovat pehmenneet, painele ne pohjaksi vuoan pohjalle. Itse käytin kapeaa silikonista leipävuokaa, jonka voitelin kevyesti kookosöljyllä.

Sekoita täytteen kuivat aineet kulhossa ja lisää sekaan märät ainekset. Sekoita kunnolla ja kaada pohjan päälle vuokaan. Paista uunissa 175 asteessa noin 20 minuuttia. Paloittelin valmiit browniet vähän jäähtyneenä kuudeksi palaksi. Näiden kaveriksi sopisi vaikkapa pakastetusta banaanista tehty raakajäätelö. Mistä tulikin mieleeni, että söin toissa viikonlopun Fitness Expossa parasta raakajäätelöä IKINÄ Pure HEROn pisteellä. Turkulaisten lisäksi nyt myös helsinkiläiset saavat herkutella Pure HEROn raakaherkuilla Aleksanterinkadun Paulig Kulmassa 🙂

Mukavaa alkanutta viikkoa 🙂

Round is a shape – treenirintaman kuulumisia

Niin että mitenkäs ne treenit? Blogi on kovasti keskittynyt resepteihin lähiaikoina, mutta kyllä täällä treenattukin on. Sairasloma vetelee viimeisiään ja ensi viikolla olisi edessä paluu arkeen. Vaikka murtumat jalassa onkin paska juttu, niin treenien kannalta tämä on ollut hedelmällistä aikaa. Käytännössä olen täysipäiväisesti syönyt, treenannut, nukkunut, pussaillut ja netflixannut (se on ihan hyvä sana) viimeset kuusi viikkoa. Mites sitten se paino? Noh. Painonnousu tuntuu viidelle kilolle, näyttää kymmenelle ja todellisuus jäänee mysteeriksi vielä joksikin aikaa, sillä vaa’alle ei nyt ole ollut hinkua nousta. Syytän sushia ja taateleita. Kaikesta. Niin hyvässä kuin pahassa.

Treenejä olen tehnyt nyt viidesti viikossa. En ole noudattanut mitään treeniohjelmaa tai suunnitellut treenejä juurikaan etukäteen, mikä on oikeastaan ollut aika mukavaa pitkästä aikaa. Treenijako on ollut vaihteleva, mutta normaalisti se on mennyt suunnilleen tähän tyyliin: selkä, jalat, olkapäät, kädet, rinta. Viime viikolla tosin tein olkapäät ja ojentajat yhdessä ja vieläpä kahteen kertaan, molemmat kimppatreenejä kavereiden kanssa. Olen treenannut vuosikausia pääasiassa yksin omat treenini, mutta nyt tämän vuoden puolella olen tainnut käydä kerran ihan itsekseen salilla. Tekniikoita on hinkattu nyt kolmisen kuukautta aika erilaiseksi mitä aiemmin ja pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta. Ensimmäistä kertaa ikinä huomaan ihan itsekin kehitystä käsissä ja olkapäissä. Toivossa on hyvä elää, ettei se kaikki olisi läskiä. Hermotus on parantunut ja treenit tuntuvat menevän suoraan kohteeseen alkutoistoista lähtien, ei tarvitse hinkata tuntia että alkaa hapottaa. Jalkatreenit tosin on keskittyneet lähinnä reisien ojennuksiin ja koukistuksiin, pakarapotkuihin ja hip thrustiin. Tällä viikolla uskalsin kokeilla varovasti heilurihackia ja sain pohkeet jumalattoman kipeäksi pelkästään pumppailemalla niitä seisten ilman lisäpainoja. Jalkapöydän murtumien vuoksi en ole siis pystynyt nousemaan edes varpaille yli kuukauteen, joten pohjetreeneistä on saanut vain haaveilla.

Viime viikon keskiviikkona ajelin OnniBussilla Kouvolaan tapaamaan bloggaajaystävääni Satua. Suunnistimme suoraan Kuntokeskus Ykköselle, jossa olikin varsin mukavat puitteet treenille. Satu on opiskellut Fustra-ohjaajaksi ja olkapääliikkeet meillä menikin aika samaan tyyliin. Pitkästä aikaa tein Satun opastamana face pullia taljassa, mutta tällä kertaa istuen ja sarjan loppuun siirryttiin vielä makuuasentoon rutistelemaan loputkin mehut takaolkapäistä. Samaa settiä tein sunnuntaina toisen kaverin kanssa kotisalillani PowerFitillä ja taidanpa tehdä jatkossakin, sen verran mukavasti otti takaolat runtua.

Takaolkapäiden jälkeen tehtiin pystypunnerruksia laitteessa ja käsipainoilla sekä vipareita sivulle, jonka jälkeen vielä ojentajille dippiä ja parit erilaiset punnerrukset taljassa. Minulla oli aiemmin ongelmana käsien puutuminen olkapäätreeneissä erityisesti pystypunnerruksia tehdessä, mutta nykyään ainoa suurempi ongelma on rintatreenit. Ja nekin on nyt sujuneet, kun on löytynyt liikkeitä ja liikeratoja, jotka ei aiheuta puutumista. Tosin tällä hetkellä kärsin järjettömästä niska-hartia-selkä-pakara-reisi-pohje-kokovitunvartalokipsistä, jonka olen ihan itse aiheuttanut unohtamalla lihashuollon liian pitkäksi aikaa. Päänsärky alkaa olla taas jokapäiväinen vaiva, joten olisi hiljalleen aika tehdä asialle jotain…

Molempien naisten kanssa oli puhetta treenipainoista ja siitä, kuinka on tullut oivalluksia ja kehitystä, kun on lakannut kiskomasta mahdollisimman isoja painoja ja keskittynyt tosissaan siihen treenattavaan lihakseen yleisen heilumisen sijaan. Samoin on tullut opittua, että kaikki liikkeet ei vaan sovi kaikille tai ainakin niitä on joskus sovellettava omalle kropalle sopivammaksi, jotta niistä saa jotain irti ja että paikat kestää vielä 10 vuoden päästäkin nostella puntteja. Pari valmentajaa on minullekin sanonut, että olkapäävaivat ja sen sellaiset kuuluvat lajiin, että tosissaan kun vuosikymmeniä treenaa, niin kyllä ne paikat vaan hajoilee. Jotenkin en ole ihan sisäistänyt koskaan tätä ajatusta, että miksi sen nivelten hajoittamisen pitää tulla kaupan päälle, jos haluaa pitää huolta itsestään ja kasvatella lihaksiaan. Monesti sitä saattaa tehdä liikkeitä, jotka joko tuntuu paskalle tai sitten ei tunnu juuri miltään siellä missä pitäisi tuntua. Ihan vaan siksi, että treeniohjelmassa sanotaan, että tee näin. Mikään yksittäinen liike ei kuitenkaan ole pakollinen tai autuaaksi tekevä eikä peräsuoli pitkällä treenaaminen välttämättä ole aina se paras vaihtoehto. Itse ainakin treenaan kuntosalilla mieluummin kaikkea muuta kuin sulkijalihasta.

Se on hienoutta, että voi sanoa edelleen olevansa täysi uuno treenihommissa, vaikka on kulkenut kuntosalilla pian 15 vuotta. Joku voisi väittää tyhmyydeksi, mutta onneksi tämä on varsin yleinen ilmiö, joten en ole sen kanssa yksin. Ja tylsäähän se olisi, jos ei olisi mitään uutta opittavaa.Taidankin tästä poistua kuntosalille opiskelemaan olkapäiden heiluttelua torstain kunniaksi 🙂 Huomenna luultavasti luvassa pitkästä aikaa – tadaaaa – reseptipostaus! Sitä odotellessa mukavaa torstaita 🙂

Kaiketon raakakaakaomousse ja herkkupallerot

Avokado-raakakaakaomousse on varmasti monelle tuttua herkkua, mutta jos ei ole, niin tässä pieni oppitunti. Perusteet on hyvin simppelit: banaania, avokadoa, taatelia ja raakakaakaojauhetta sekaisin. Sitten se tuunausvaihe on loputon, itse päädyn joka kerralla erilaisiin mittasuhteisiin. Olen nähnyt vastaavia mousseja mainostettavan sokerittomana ja sitten reseptissä onkin ollut kokonainen desi agavesiirappia.

Että niin. Se, että raakakakussa, -moussessa tai -suklaassa ei käytetä perinteistä valkoista sokeria, ei tee siitä automaattisesti sokeritonta. Agavesiirappi esimerkiksi on suoraan helvetistä. Muutama vuosi sitten sitä hehkutettiin niin laadukkaana makeuttajana että ei paremmasta väliä, vaikka sillä on käsittääkseni korkein mahdollinen fruktoosipitoisuus verrattuna muihin makeuttajiin. Olen lueskellut artikkeleja siitä, että kaupoissamme myytävä agavesiirappi on käytännössä vain laboratorioissa kehiteltyä fruktoosisiirappia, jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean agave-kasvin kanssa ja joka olisi vielä maissisiirappiakin helvetillisempää tavaraa. Näin ollen olen päättänyt jättää kyseisen aineen mahdollisimman vähälle käytölle. Kotimainen luomuhunaja on huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta sokeriahan se on sekin, joten en hehkuttaisi sokerittomana hunajalla makeutettuja herkkujakaan. Ja se kookossokerikin on sokeria, vaikka sitäkin kyllä toisinaan käytän. Toki jos meinaa kaikkia sokereita täysin vältellä, niin ruokavaliosta pitäisi karsia hedelmätkin pois, mutta sitä en vapaaehtoisesti tee. Se määrä fruktoosia, mitä hedelmiä syödessä saan, on aika häviävä haitta kaikkien niiden hyötyjen (vitamiinit, kuidut, kivennäisaineet, antioksidantit, kyllähän te tiiätte) rinnalla.

Raakaherkut ovat kuitenkin huomattavasti perinteisiä pullia ja suklaita parempi vaihtoehto, kun vain muistaa, ettei ihan sokeasti usko -ton -päätteisiin. Ainakaan jos mainitaan kaloriTON. Toisaalta myöskään mauTONta raakaherkuista on vaikea saada. Sokerittoman tittelin lisäksi rasvaTON ei oikein istu raakaleipomiseen, vaikka perusvoita tai margariinia ei käytetäkään. Raakaleivonnassa paljon käytetyt pähkinät, kookos ja kaakaovoi* sisältävät kuitenkin huiman määrän ravintoaineita, joita margariinista ei saa. Kaurahiutaleet ovat muuten myös sellainen juttu, joiden kanssa täytyy olla tarkkana, jos niitä käyttää gluteenittomassa leivonnassa ja meinaa järjestää kakkukekkerit keliakiaa sairastavalle kaverille. Kaura on toki gluteenitonta, mutta niitä normaaleja kaurahiutaleita käsitellään usein samoissa tiloissa gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa. Puhdaskauraa saa ostettua sieltä mysteerisestä gluteenittomien tuotteiden hyllystä, jos ei halua sille kelikiaa sairastavalle ”kaverille” vähän ”erilaisia jatkoja”.

Kaikki reseptit ovat onneksi aina tuunattavissa ja makuaistia kannattaa käyttää ahkerasti apuna raakaleivontaa harrastaessa. Parhaan lopputuloksen saa, kun maistelee ja lisää aineksia vähän kerrallaan sen mukaan, mitä makunystyrät sanoo. Itsekin olen tehnyt avokado-raakakaakaomoussea lukemattomia kertoja, mutta lähestulkoon joka kerralla resepti on muotoutunut erilaiseksi. Viimeisin varsin hyvin onnistunut resepti tulee tässä, ilman ylimääräisiä makeutusaineita tai sokereita:

• 2 kypsää banaania (mitä kypsempi, sen parempi)
• 2 pientä avokadoa
• 6 taatelia (muista poistaa kivet!)
• 2 isoa rkl kookosmannaa*
• 4 isoa rkl raakakaakaojauhetta*
• ripaus laadukasta suolaa*
• vaniljajauhetta

Makeutusta ei tosiaan erikseen tarvittu, koska banaanit, taatelit ja kookosmanna* hoitelivat sen asian. Itse tykkään tehdä moussen tehosekoittimessa, jonne laitan ensin hedelmät ja kun ne ovat tarpeeksi mössöä, heittelen loput ainekset joukkoon. Sulatin kookosmannan vesihauteessa ennen massaan lisäämistä. Monesti olen laittanut lusikallisen kookosöljyä*, jonka lisään aina viimeisenä, mutta nyt kun käytin kookosmannaa, jätin öljyn pois. Nestettä (vesi käy hyvin) voi myös halutessaan lisätä, jos haluaa koostumuksesta ”löysempää”. Tykkään nautiskella mousseni kunnolla kylmänä, joten laitan sen aina pakastimeen jähmettymään joksikin aikaa. Pieniä annoksia tästä voi saada ehkä neljä, koska tämä on aika täyttävää tavaraa ja makeanhimo talttuu tällä helposti, mutta meidän taloudessa menee miehekkäästi koko satsi kerralla kahdestaan.

Ja tämähän meni taas överiksi, kun keksin tehdä muutaman raakasuklaapalleron mousselle kaveriksi. Ovat muuten todellinen pika-apu makeanhimon selätykseen ja mikä parasta, aivan älyttömän nopeita ja helppoja tehdä. Tarvitset seuraavaa:

• taateleita
• kookosmannaa*
• raakakaakaojauhetta*
• oman mielen mukaan jotain pureskeltavaa joukkoon, esim. pähkinöitä, kuivattuja marjoja* tai kaakaonibsejä*

Määrät saa tässäkin parhaiten vaan heittelemällä tavaraa kulhoon ja maistelemalla, minulla taisi mennä noin 10 taatelia, iso lusikallinen kookosmannaa ja sen verran raakakaakaojauhetta, että sain pyöriteltyä massasta kiinteitä palleroita. Sekoitin massaan loppuvaiheessa myös murskattuja cashewpähkinöitä. Käytin sauvasekoitinta tähän hommaan, näin pienelle määrälle se on varmasti helpoin vaihtoehto, mutta tyyli on toki vapaa. Ahkerat ihmiset pyörittelevät palleronsa vaikkapa kookoshiutaleissa tai raakakaakaojauhossa kauniimman ulkonäön toivossa, ahneet (allekirjoittanut) ihmiset laittavat pallerot hetkeksi pakastimeen ja kävelevät malttamattomana ympyrää olohuoneen pöydän ympärillä odotellen hetken päästä koittavaa herkkuhetkeä.

Hyvinvoinnin.fi -verkkokaupasta saa muuten tämän viikon ajan Voimaruoan tuotteet 25 % alennuksella koodilla VOIMARUOKAVKO6, laitoin muutaman tuotelinkin tähänkin postaukseen.  Omasta keittiöstä löytyy aina muutamia pussillisia Voimaruoan tuotteita, olen ollut laatuun tyytyväinen ja hintakin tuotteissa on kohdallaan 🙂

Tenoxia vai kamomillateetä?

Unettomuus on paska vaiva. Olen kirjoitellut siitä ainakin täällä ja täällä. Olen vuosia yrittänyt löytää ratkaisuja unettomuuteen, kokeillut lisäravinteita ja meditointia, piikkimattoja ja mindfulnessia, ruokavaliomuutoksia ja pimennysverhoja… Mutta silti uni on ollut katkonaista ja ajanjaksot, jolloin nukkuminen on ollut vähän helpompaa, ovat jääneet melko lyhyiksi. Olen harrastanut itsetutkiskelua ja yrittänyt olla tutkiskelematta, lukenut iltaisin tylsää ja vähän vähemmän tylsää kirjallisuutta, nukuttanut itseäni Netflixin pauhatessa ja sitten taas opetellut hiljentämään ja pimentämään kodin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Muutaman kerran olen kokeillut myös nukahtamis- ja unilääkkeitä, jotka olen todennut hyödyttömiksi. Ehkä lääkkeet eivät halua vaikuttaa minuun lääkekielteisyyteni vuoksi tai jotain muuta yhtä loogista.

Nyt on kuitenkin unirintamalla tapahtunut jotain, sillä olen nukkunut muutaman viikon todella hyvin. Enkä nyt tarkoita kahdeksan tunnin yöunia, koska vuorokausissa on ollut liian vähän tunteja, mutta olen nukahtanut nopeasti ja nukkunut sikeästi, monesti ihan kellonsoittoon saakka. Pari kertaa olen kyllä ne kahdeksan tunnin unetkin kiskaissut, mikä on aika historiallista minulle.

Ehkä se ei kuitenkaan ole varsinaisesti se unirintama, jolla on tapahtunut jotain. Ehkä olen nukkunut siksi, että olen osannut päästää irti. En ole miettinyt nukkumista juuri lainkaan. Sen verran, että olen välillä todennut nukkuneeni hyvin. En ole stressannut sitä, että pitäisi olla jo nukkumassa, enkä sitä, montako tuntia ehdin nukkua ennen kellonsoittoa. En ole keskittynyt valojen himmentämiseen ja näyttöjen pimentämiseen iltaisin kello kuuden jälkeen, vaan olen katsellut Jack Bauerin seikkailuja sydän jyskyttäen ja mussuttanut taateleita sohvan nurkassa. Normaalisti isojen muutosten aikana ne viimeisetkin unet ovat karanneet, mutta nyt tiedän tehneeni oikeanlaisia muutoksia ja uskon sen vaikuttavan unenlaatuun enemmän, kuin kaikki muut yksittäiset asiat yhteensä. Ainakin se on toiminut paremmin kuin 20 milligrammaa Tenoxia.

Jos elämä tuntuu pahalle tai sitten ei yhtään miltään, kamomillatee ei välttämättä korjaa ongelmaa. Tai sitten täytyy olla todella laadukasta kamomillaa. Joskus tarvitaan rohkeutta, että uskalletaan päästää irti kuormittavista asioista. Toisinaan tarvitaan rohkeutta antaa anteeksi joko itselle, muille tai molemmille ja suunnata katse menneiden sijaan tulevaan. Itse olen tehnyt elämäni aikana lukemattoman määrän virheitä, joiden syitä ja seuraamuksia voisin pohtia ja analysoida loputtomiin. Virheitä tehdään, jotta niistä opitaan, mutta päättymätön analysointi ja kaivelu kuluttaa enemmän kuin opettaa. Omalla kohdallani avaimena onneen ei toimi syväluotaava itsetutkiskelu ja minuuteen keskittyminen, vaikka olen sellaisellakin verkkokurssilla yrittänyt olla, jossa opetellaan olemaan minä. Totesin aika pian, että osaan olla ilman kurssiakin. Ainakin sen verran, mikä riittää minulle ja se, mikä riittää minulle, riittää myös muille. Jos ei riitä, niin saa olla riittämättä.

Joskus uniongelman ainoa oikea ratkaisu on tehdä juuri niin kuin sydän sanoo. Toisinaan ratkaisu on kamomillatee, joskus voidaan tarvita 20 milligrammaa Tenoxia. Unta parantavan lisäravinnevalikoiman haalimisen ohessa kannattaa ehkä välillä kokeilla myös sitä hellittämistä. Antaa asioiden tapahtua, unen tulla jos tulee, unohtaa se, että kello 22 pitää päästä nukkumaan, jos se ei tunnu oikeasti millään tapaa realistiselta tavoitteelta. Mielihyvähormonien buustaaminen tekemällä nautinnollisia asioita päivittäin on parasta terapiaa ihan jokaiselle – kosketa, halaa, naura, auta muita ihmisiä, liiku, vietä aikaa sinulle tärkeiden ihmisten seurassa. Ei kannata kuitenkaan lähteä kassajonossa koskettelulinjalle mielihyvähormonien toivossa, sillä ainakin oksitosiinin vapautuminen näyttäisi tutkimusten mukaan vaativan tunnesidettä. Joten uskalla tuntea. Se jos mikä on vapauttavaa.

Breathe in the good shit, breathe out the bullshit. Se olkoon loppuviikon mantra. Namaste.

Dieetti, halu ja hämmennys

Viime viikko oli aika paljon edellistä raskaampi. Koska unettomuus, nälkä, päivä Tukholmassa työn merkeissä sekä menstruaatio kuorrutettuna yövuoroilla. Selvisin siitä kuitenkin ihan vahvasti hengissä, ilman mielitekoja ja kohtalaisen hyvällä  mielellä. Tämä viikko alkoikin sitten mukavasti, kun sain äitin kyläilemään. Tuli shoppailtua aika olan takaa, nyt sitten taas muistaakin hetken miksi käy töissä. Äiti ihmetteli, että miten voi olla nälkä vaikka on koko ajan syömässä, mutta kyllä se vaan voi 😀 Kaloreissa tuli pientä laskua tämän viikon alusta. Viime viikolla paino ei juuri laskenut, johtuen kaikesta yllä luetellusta, mutta tällä viikolla on hiljalleen laskusuunnassa. Vyötärö kaventuu ennalleen mukavaa vauhtia ja ehkä sieltä peräosastoltakin alkaa hiljalleen jotain sulaa.

Instakuvaa viikon varrelta. Lisäravinteet Puhdas+

Olen ollut lähipäivinä melkoisen hämmentynyt. Monestakin syystä, mutta päällimmäisenä hämmennys siitä, kuinka paljon olen saanut positiivista palautetta blogista teiltä lukijoilta. Ihania sanoja, joita on oikeasti tullut paljon 🙂 En osaa sanoin kuvailla, kuinka nämä palautteet lämmittävät mieltä ja motivoivat kirjoittamaan ❤ Mutta ihan järjettömästi kuitenkin. Olen onnellinen sanoistanne ja jotenkin huojentunut siitä, että tämä näppäily ei ole ollut aivan turhaa. Olen onnistunut innostamaan ja motivoimaan, mikä on parasta mitä voin tältä kirjoittamiselta saada. KIITOS! 

Kiitos myös palautteesta koskien toimimattomia linkkejä teksteissäni, korjailin niitä ja nyt ainakin pitäisi toimia taas 🙂 Jonkin verran olen saanut kyselyitä koskien Alku-valmennusta, vaikka minullahan ei ole osaa eikä arpaa asiaan, en ole siihen koskaan osallistunut. Mutta tiedän miten homma toimii ja väitän edelleen, että sehän toimii ja omakin ruokavalioni rakentuu jokseenkin samoille periaatteille. Niille, jotka miettii sitä, miten gluteeniton ja (lähes) maidoton onnistuu, kannustan ihan tosissaan kokeilemaan ja luopumaan kaikista ennakko-oletuksista. Se fiilis, kun turvotukset hellittää ja keho voi paremmin – se on parempaa kuin pulla ja Skyr ja kilo karkkia. Niin paljon parempaa 😉

Wallineva Photography

Hämmentyneisiin ajatuksiin liittyen olen pohdiskellut taas kaikennäköistä muutakin, kuin ihania lukijoitani ja epäkunnossa olevia linkkejä. Joskus sitä voi kesken päivän havahtua miettimään sitä, elääkö niinkuin haluaa vai niinkuin ajattelee, että kuuluu elää. Voiko halujen mukaan elää? Kuuluuko sinun mielestäsi elämässä olla tietty järjestys – ammatti, puoliso, koti, perhe? Täytyykö löytää ”se oma juttu”, jota toteuttaa koko elämänsä? Vai voiko elämää maistella ja haistella, kokeilla uteliaana erilaisia asioita? Onko löydettävä SE ruokavalio, SE urheilulaji, SE treenityyli? Ja mitäs sitten, jos oletkin saanut kaiken, mitä kuvittelit haluavasi – on talo, on lapset, on mies/vaimo, on Audi – ja sitten huomaatkin, että ei shaatana, en halua tätä. Tai olet saanut säännöllisen rytmin kuntosalilla käymiseen ja ruokailuihin, jonka avulla ajattelit tulevasi onnelliseksi, mutta muutaman vuoden kuluttua huomaatkin voivasi edelleen huonosti. Niin, että mitäs sitten? Onneksi ei tarvitse osata siihen vastata, kunhan vaan mietin asiaa.

”Halu on psykologinen tila ihmisillä ja monilla muilla eläimillä, jossa niillä on toiveajatus jonkin asiaintilan muuttumisesta.” Kertoo Wikipedia. Joten toivokaa ja halutkaa ihmiset! Elämä (ja maailma) muuttuu, kun sitä muutetaan. Ja muutos ei läheskään aina ole pahasta, pahempaa on olla muuttumatta aina ja iankaikkisesti. Urautuminen ja vanhoihin toimintatapoihin jämähtäminen aiheuttavat sen, että ei edes halua saati uskalla kokea tai kokeilla mitään uutta. Monesti kuitenkin sieltä oman mukavuusalueen ulkopuolelta löytyy sellaisia asioita, joista et olisi koskaan osannut haaveillakaan. Ehkä THE elämäntavan sijaan sieltä löytyykin mahtavia kokemuksia. Ja kaiken tämän järjettömän höpöttelyn päätöslauselmana totean, että rikkokaa rutiineja, vaikka ne hyviä ja rakkaita ovatkin. Avaa silmäsi, näe enemmän, syvemmin, tunne enemmän, koe enemmän 🙂

Herättelevä supersmoothie

Se olisi lauantaiaamu. Sitä ollaan niin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen että. Itsehän en ole, mutta toivottavasti te olette. Yö kului kuunnellessa Haloo Helsingin pohdintoja muun muassa siitä, rakastiko Hannu piparia vai Kerttua. Ja pitäisikö lähteä maailman toiselle puolelelle laulelemaan babbadaduudaa. Ja että mitä siitä elämästä käteen jää. Samalla lueskelin uni-valverytmistä ja kaikesta muusta nukkumiseen liittyvästä, toteutus jäi vaan vähän vaiheeseen. Meikän keho on tainnut unohtaa kokonaan sen uniosuuden tuosta uni-valverytmistä.

Ettei nyt menisi ihan pelkäksi nukkumispäiväkirjaksi, niin vaihdetaanpas aihetta hereillä pysymiseen. Jos olet tottunut syömään puuroa tai leipää aamupalalla, niin suosittelisin kokeilemaan välillä vähän erilaista aamunaloitusta. Omat suosikit aamiaiselle on munakas, johon kananmunan ja valkuaiskasan lisäksi tulee hyvin maustettua broilerinrintaa ja kourallinen lehtikaalia, tai sitten smoothie. Ensimmäisenä aamulla nautiskelen kuitenkin ison lasillisen sitruunavettä, johon sekoitan MSM-jauhetta*. Puolikkaan sitruunan mehu ja noin ruokalusikallinen MSM:ää. Huomasin ihan merkittävän parannuksen ihoni kunnossa MSM:n käytön aloituksen jälkeen tänä syksynä. Mainiota myös nivelvaivoihin. Olen käyttänyt sitä aiemminkin, mutta silloin sain vatsaoireita. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen ja aloitin vajaalla teelusikallisella päivässä, enkä ole vatsaoireita tällä kertaa saanut 🙂

Aamusmoothien sekaan voi toki heittää mitä hyvänsä, mutta tässä yksi varsin kelpo vaihtoehto jota suosittelen lämpimästi testaamaan:

• 1 luomubanaani
• puolikas isosta avokadosta
• pakastemarjoja
• vettä
• (marja-aroniamehua*)
• 0,5-1 dl proteiinijauhetta*
• (1 rkl macajauhetta*)
• (1 tl matchaa* / 1 mitallinen viherjauhetta* / molempia!)
• (1/4 tl merilevärouhetta*)

Itse heitän hedelmät, marjat, vajaan desin marja-aroniamehua ja pari desiä vettä ensin blenderiin ja kun ne on sekoittuneet, sitten jauhot perään. Mutta tyyli on vapaa. Suluissa olevat ainekset ei ole toki mitenkään pakollisia, mutta huipputerveellisiä. Matchaa olenkin useaan kertaan hehkuttanut jo aiemmin, sitä voi laittaa vaikka kakkuihin kuten tässä ja tässä reseptissä. Marja-aroniamehussa on runsaasti mm. flavonoideja, mikä tietenkin passaa meille. Macajauhe puolestaan on voimakas adaptogeeni, jonka käytön aloitin myös uudelleen tässä vähän aikaa sitten. Macan sanotaan tasapainottavan hormonitasoja, vähentävän väsymystä ja stressiä, kohentavan seksuaalista halukkuutta ja vahvistavan immuunipuolustusta. Että ei muuta kun macaa nassuun ja puntit tutisemaan. Merilevärouheesta saa näppärästi jodia, vaikka sisältää se toki paljon muutakin mukavaa.

Energistä lauantaiaamua sulle 🙂

Tai sitten laiskaa lauantaiaamua, your choice 🙂 kuva:Wallineva Photography

Ota minut tällaisena kuin oon

Jaksan aina ihmetellä kaikenlaisia asioita. Kuten sitä, että peppu on muotia. Tai että tissit ei ole muodissa. Tai että miksi varpaat ei ole ikinä muodissa? Eikö se nyt ole vähän epäreilua niitä kohtaan, joilla on tosi hienot varpaat? Olisi aika hienoa, kun kansa jumppaisi gluteus maximuksen sijaan salilla varpaita sankoin joukoin.

Minullahan ei siis ole mitään peppuja tai muitakaan ruumiinosia vastaan, koska ne kaikki ovat hyvin käytännöllisiä ulkonäköseikkojen ohella. Itse ainakin tykkään istua omani päällä ja onhan siitä hyötyä monessa arkisessa askareessakin. Sitä vaan mietin, että mielestäni parempi olisi vaihtaa tätä palvomisen kohdetta vaikkapa kuukausittain. Tammikuussa voisi olla vaikkapa poskien teemakuukausi, koska silloin meistä suomalaisista ei juuri muuta näy talvivaatetuksen alta. Silloin hymyillään ja irvistellään jumalattomasti niin, että poskilihakset kasvaa ja jaetaan somessa kuvapäivityksiä pullistuneista poskipäistä hashtagilla #nopainnogain.

Helmikuussa voitaisiin keskittyä kaulanalueen lihaksistoon, sitä voi sitten viehkeästi vilautella kaulaliinan alta. Maaliskuussa ainakin täällä etelä-Suomessa saattaa tareta jo ilman lapasia, joten silloin kasvatellaan sormilihaksistoa. Huhtikuussa alkaa päät mennä pyörälle keväästä ja hormonit alkavat hiljalleen hyrrätä, joten huhtikuu on oivaa aikaa keskittyä hetkeksi johonkin hieman syvällisempään asiaan, kuten lantionpohjanlihaksistoon. Toukokuussa kasvatellaan ihan hurjana olkapäitä ja kaivetaan hihattomat paidat vaatekaapin perukoilta. Kesäaikana voitaisiin sitten käydä läpi nämä perinteiset pakarat, reidet ja rinnat. Sääret ja käsivarret otetaan käsittelyyn syksyllä, koska sitten ne pian taas piilotellaan pikku hiljaa talvea varten. Alkutalvi olisi oivaa aikaa varvaslihasten palvonnalle, koska kylmenevät säät aiheuttavat monesti kylmeneviä varpaita ja varvasjumppa laittaisi veren kiertämään sielläkin päässä. Marraskuussa metsästetään sitten sitä sikspäkkiä, jotta joulukuussa voidaan antaumuksella syöpötellä se takaisin piiloon. Vatsalihakset ovatkin sitten jo ihan menneen talven lumia, koska joulukuu pyhitetään selän leventämiselle.

Vaihtoehtoisesti trendikästä voisi olla myös hyvinvoinnin kokonaisvaltainen edistäminen ihan vaan siinä omassa pienessä kehossa. Olisko se mitään, jos hyvä itsetunto tulisi muotiin ja kaikki sanoisivat pää pystyssä että voi vitsi että mä oon upee just näin? No, sitä päivää saa ehkä hieman vielä odotella. Käväisin juuri sellaisessa paikassa kuin YouTube. Se on kyllä jännä paikka. Siellä oli kamalasti viedoita siitä, miten saa Victoria’s Secret mallin vartalon. Ihan kotioloissa jumppamatolla. Aion ehdottomasti kokeilla, koska olen aina vähän harmitellut sitä, että olen vain 158 senttiä pitkä. Onneksi löysin nyt kuitenkin nuo videot, ehkä mulla sittenkin on toivoa saada vielä parikymmentä senttiä lisää. Kymmenenkin kyllä riittäisi.

Tässä vielä loppuun jonkin sortin tutkimuksen tulokset, miltä naisten ja miesten pitäisi näyttää naisten ja miesten mielestä. Kyllä, luitte oikein. Viis mistään geeniperimästä, halleluuuja kauneuskirurgia!

 

Jotenkin tämä saa minut vähän surulliseksi.

Ethän korjaa minusta mitään, ethän yritä mua pelastaa. Ethän hio minusta mitään pois, ei siinä onnistuneet toisetkaan. Eikä minua tarvitse kantaa eikä pitää kädestä, jaksan kävellä ihan itse, paitsi silloin kun väsyttää.

Ethän luule et tarviin ketään minua kokoomaan, olen monista palasista kasannut itseni uudestaan. Eikä minua tarvitse muuttaa eikä tehdä musta parempaa. Tiedäthän sen jo sinäkin, ei musta täydellistä koskaan saa.

– Ota minut tällaisena kuin oon / Anna Puu

Eka dieettiviikko ohi – miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ensimmäinen dieettiviikko on nyt taputeltu, toinen pärähti juuri käyntiin. Viime viikko oli vähän kiireinen, kun ei ollut kuin yksi vapaapäivä töistä. Treenien puolesta tosin tuntui jopa vähän väljälle, koska normaalin viiden salitreenin sijaan treenaan nyt 4-jakoisella ohjelmalla. Yhden päivän pyhitin palautumiselle kokonaan, kävin kahden tunnin hieronnassa ja vaikka se käsittely ei tuntunut millään tapaa rentouttavalle, on mulla nyt jalat paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä! Niitä on kahtena peräkkäisenä viikkona murjottu ja kyllä kannatti, etureidet ja pohkeet oli sen verran jumissa että aiheuttivat jo selkä- ja jalkapohjakipuja. Ja ne sääret! Voi kirosana kun meinasi itku tulla, mutta nyt sääretkin tuntuu varsin hyvälle. Katsotaanpas taas tiistain juoksukoulutreenien jälkeen, tuntuuko enää hyvälle… Onni on hyvä hieroja 🙂

Ruokailut on menneet muuten nappiin, mutta yksi ateria jäi viikon aikana syömättä, koska ei vaan kerennyt töissä toiselle aterialle. Kaamee katastrofi siis. Nälästä ei ole tarvinnut kärsiä, tosin tietenkin jos ateriaväli vähän venähtää niin maha alkaa muistutella ruoantarpeesta. Mutta se nyt on ihan normaalia ja sinällään hyvä asia, että se näläntunne tulee.

Tänään puntari näytti melkein 3 kiloa vähemmän kuin viime viikon tiistaina. Se on aika älytön määrä. Vaikka se nyt suurimmaksi osaksi on muuta kuin rasvaa, niin olen kyllä todella tyytyväinen. Enimmät nestepöhöt on saatu liikkeelle eikä tämä nyt niin pahalle enää näytä etteikö tämän kanssa pystyisi elämään 🙂 Toki tässä on vielä rasvaa vaikka muille jakaa, mutta en ole tottunutkaan olemaan kovin rasvattomassa kunnossa. Jotenkin ensimmäistä kertaa pystyn olemaan tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kun aina ennen olen repinyt hiuksia päästä, kun näyttää niin kaameelle. Vaikka ei näyttäiskään. Toki lihasmassan määrään en tule ikinä olemaan tyytyväinen, mutta huomattavasti mukavampaa tämä näin on, kun ei tarvitse oksentaa peilin edessä. (Tosin mulla tulee kyllä varmasti loppuikäni olemaan niitä päiviä, kun suunnilleen itken näkiessäni peilin. Joskus itkenkin. Pistetään vaikka hormonien piikkiin.) Viime kisadieetillä painon ei tarvinnut laskea kuin viitisen kiloa, niin kuukautiset loppuivat. Nyt olen kyllä käynyt painon suhteen ihan ennätyslukemissa tuon kisadieetin jälkeen, tosin onneksi se pahin vaihe on selätetty jo aikoja sitten.

Pitkästä aikaa tämäkin toppi sujahtaa päälle. Tämä on se ilmiö josta kaikki naiset ei niin tykkää, mutta meikää ei just nyt haittaa tämäkään 😀 (vielä…)

Senttejä on karissut viikossa sen verran, että vaatteet tuntuu paljon mukavammilta päällä. Asiasta innostuneena testailin tänään kaikki mahdolliset pikkujoulumekot vaatekaapistani ja ai että, nehän sujahteli päälle niin että vatsaakaan ei tarvinnut vetää sisään! 😀 Mitä tässä 11 tulevassa viikossa vielä saadaankaan aikaan! Tosin tietenkään painonlasku ei jatku tällaisena, vaan hidastuu nyt merkittävästi. Mutta ei haittaa mittään, fiilis on korkealla ja ainakaan toistaiseksi ei ole tullut minkäänlaisia mielitekoja herkkujen suhteen, mikä on tällaiselle herkkuperseelle aika ihmeellinen juttu 😉 Olen nappaillut Garcinia cambogiaa* makeanhimon selätyksen toivossa dieetin alusta saakka ja en tiedä, onko sillä sitten osuutta asiaan, koska yleensä suunnilleen kouristelen sen ensimmäisen dieettiviikon kun tekee mieli suklaata. No, nytpä ei tee.

Tänään olen vapaalla. Huomennakin olen vapaalla. Ihmeellistä. Keskiviikkona lähden työreissulle Ruotsiin, mikä ahdistaa minua suunnattomasti. Koska jag talar inte svenska. Enkä tiedä edes että menikö tuo oikein. Mutta kaipa sitä aina yhdestä päivästä selviää ja toivottavasti joku nyt enimmät tulkkais, jos ne ruotsalaiset innostuu sitä ruotsia puhumaan. Yhh. Tän päivän olen ihan mielijohteesta pyhittänyt (mekkojen sovittelun lisäksi) sisustuskuvien katselulle, venyttelylle ja meikkien testailulle. Sisustus ja naaman pakkelointi ovat nimittäin suuria intohimojani kaikenlaisen hyvinvointihömpöttelyn lisäksi 🙂

Miten likaisennäköiseksi saat hiukset viidessä minuutissa? Näin helposti se käy! Ennen – melkein valmis – valmis!

Mutta nytpä on hömpötelty ihan rittävästi, aika lähteä treenille PowerFitille 🙂 Muksaa maanantaita kaverit 🙂