Kehonhuoltohommia ja kirja-arvonta

Tämä syksy on ollut henkisesti melko raskasta aikaa. Hermojen kiristyessä kiristyy myös niska-hartiaseutu ja päänsäryt vaivaavat harva se päivä. Minulla on ollut ala-asteikäisestä saakka niska-hartiaseudun kipuja sekä alaselkäsärkyjä ja fysioterapeutille taisin mennä ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana jumiutuneiden niskojeni vuoksi. Lavatkin pitävät sellaista rutinaa, että herkemmällä heikottaa kuunnella. Tämän vuoden puolella lihashuolto on jäänyt aivan liian vähäiseksi, vaikka tiedän että kehoni vaatii paljon huoltoa pysyäkseen kivuttomana. Onneksi mieheni kyllästyi kuuntelemaan kitinääni ja passitti minut Osteo-studiolle Antti Käkösen käsittelyyn. Olen käynyt jos jonkinlaisella ammattilaisella viimeisen 15 vuoden aikana. On ollut fysioterapeuttia, perinteistä hierojaa, kalevalaista jäsenkorjausta, osteopaattia ja kiropraktikkoa. Mikäli etsit pääkaupunkiseudulta jotain edellämainituista, tässä omat suositukseni:

• Tuki- ja liikuntaelinongelmat ja yleisterveyden parantaminen: Helsinki Kiropraktiikka, jossa Kristian Ekström tekee taikojaan Runeberginkadulla Helsingissä
• Erittäin kohtuuhintaista ja pätevää hierontaa: Urheiluhieroja Kiias Toimii pääkaupunkiseudun parhaan kuntosalin PowerFitin tiloissa Vantaalla (jossa muuten itsekin treenaan)
• Jo yllämainittu Osteo-studio, jossa Antti Käkönen yhdistelee ”parhaita paloja niin klassisesta hieronnasta, urheiluhieronnasta, mobilisoivista tekniikoista kuin osteopaattisista pehmytkudostekniikoista”. Suosittelen lämpimästi 🙂 Toimii City Gymin tiloissa Helsingissä, hyvien kulkuyhteyksien lähettyvillä.

Kehonhuoltoa olisi tuollaisten käsittelyjen lisäksi tehtävä omatoimisesti, eikä se perinteinen venyttely välttämättä ole paras keino jumitusten ehkäisyssä. Hyvä liikkuvuus ja vetreät lihakset suojaavat urheiluvammoilta ja parantavat treenitehoja sekä yleistä vireystilaa. Hyviä vinkkejä mobilisointiin saa ainakin yllä mainituilta ammattilaisilta ja internet tarjoaa jos jonkinlaista kanavaa kehonhuoltohommiin. Itse olen lueskellut Prime Movementin kehonhuolto- ja liikkuvuusoppaita ja saanut sieltä paljon hyviä vinkkejä. Jos kaipaa ohjattua kehonhuoltoa kotioloissa, voin lämpimästä suositella Yogaia -palvelua, josta tunteja löytyy vähän joka lähtöön kaikentasoisille liikkujille. Yogaia ei ole siis pelkästään joogaajille, vaan sieltä löytyy putkirullausta, pilatesta, kahvakuulaa, rentoutusharjoituksia, core-treenejä ja vaikka mitä. Vuoden mittainen jäsenyys maksaa vain 9.99 euroa kuussa, joten hintakaan ei päätä huimaa 🙂

Foamroller.fi* on erikoistunut nimensä mukaan putkirullaukseen. Nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa erilaisista foamrollereista ja firma järjestää myös koulutuksia fasciaan ja rullaukseen liittyen. Nettisivuilta löytyy myös linkit ilmaisen kehonhuolto-ohjelman sekä pikaoppaan tilaamiseen. Tässä vielä muutama oma suosikkini foamroller.fi* -sivustolta:

• ProRoller-nahkarulla*
• Tuplafasciapallo*
• Gua-Sha Krapa*
• kehonhuoltopaketti* sis. Gua-Sha Krapan, fasciapallon sekä tuplafasciapallon

Nyt heitän kysymyksen ilmaan arvonnan kera! Miten sinä huollat kehoasi vai unohtuuko huoltotoimet kokonaan? Vastaa tämän kirjoituksen kommenttiboksiin ja osallistut arvontaa, jossa voit voittaa Kristian Ekströmin Simply Well – neljä askelta terveyteen -kirjan 🙂 Arvonta suoritetaan viikon päästä eli 6.11. Kirja sisältää osiot liike, mieli, ravinto sekä lepo ja siinä on 32 tehtävää näihin aihepiireihin liittyen.

Järki päähän ry

Lueskelin pari päivää sitten Susanna Mustajärven blogikirjoitusta Irti fitnessistä ry enkä voinut olla miettimättä, olisiko hän kirjoittanut tuota tekstiä, jos olisi voittanut bikini fitnessin suomenmestaruuden. Epäilen vahvasti. Kirjoituksessaan Mustajärvi rinnastaa fitnessurheilun muun muassa alkoholismiin ja mielenterveysongelmiin.

Jollekin tuo mielihyvän tuoja on alkoholi, sokeri, rasvainen ruoka, toisille huumeet tai uskonto ja kolmansille liikunta. Fitnessissä se on äärimmäisyyksiin viety itsensä kontrollointi ja itsekuri. Kriittinen kohta onkin siinä, milloin tekeminen muuttuu projektista normaaliksi elämäksi niin sanotusti elämäntavaksi. Ei viikonloppuisin juhlivakaan ole vielä alkoholisti, mutta joka päivä juomista harrastava on jo pahasti alkoholiin koukussa.

– Susanna Mustajärvi

Fitnessurheilijoilla on ensin mahdoton työ puolustella omaa lajiaan ja todistella sen olevan ihan-oikeesti-urheilua, kunnes se kuuluisa kupla poksahtaa rikki. Poks vaan ja fitness onkin ihan paskaa ja epäterveellistä. Kiistely siitä, onko fitnesslajit urheilua vai ei, on aika lailla turhaa, koska fitnessurheilu on hyväksytty virallisesti urheiluksi Suomessa. Näin ollen olettaisi kilpailijoidenkin tiedostavan, että he todella ovat urheilijoita. 

Useimmiten fitnessiä tai kehonmuokkausta pitkään tehneet pyörivät yhdessä tai saattavat olla hieman yksinäisiä. Samanlailla käyttäytyvät päihderiippuvaiset tai ketkä tahansa riippuvuuteen sairastuneet vertaisryhmät. Mistä tämä siis kertoo? Siitä, että ympäriltä aletaan pikku hiljaa plokkaamaan muita ihmisiä pois, jotka eivät elä samanlaista elämää, jolloin omasta tavasta tulee normaali omassa elinpiirissään ja tämän vuoksi ei sitä yleensä lähdetä kyseenalaistamaankaan. Näin tapahtuu myös päihderiippuvaisille, mutta useimmiten jossain kohtaa tilanteeseen puuttuu joku ulkopuolinen taho, jos elämäntyylistä on alkanut olemaan harmia myös ympäristölle. Tässä kohtaa myös päihdeongelmainen aluksi puolustelee ja kieltää ongelman olemassa oloa.

– Susanna Mustajärvi

Kertokaapas minulle, minkä lajin kilpaurheiljat voivat sanoa, että urheilu ei ole millään tavalla vaikuttanut heidän sosiaaliseen elämäänsä? Että se ei rajoita heidän tekemisiään millään tavalla? Että heidän lähipiirinsä koostuu täysin muista kuin oman lajin parista löydetyistä ihmisistä? Ja kenellä tulisi edes mieleen, että pikajuoksija juoksee liikaa ja voisi tarvita kannustuksen sijaan intervention? Opiskellessani sairaanhoitajaksi minulla oli luokkakaverina SM-tason yleisurheilija. Hän oli muuttanut Helsingistä Jyväskylään valmentajan perässä ja hänen arkensa täyttyi koulun ohessa kovista treeneistä, jopa useita kertoja päivässä. Tämä ihana ja sosiaalinen tyttö kertoi esimerkiksi, ettei yleensä harrasta kavereiden kanssa hengailua kaupungilla tai kahviloissa, koska palautuminen kärsisi sellaisesta. Eikä tämä koskenut vain kisakautta, vaan hän uurasti lajinsa parissa ympäri vuoden, koska halusi menestyä. Nyt käsi sydämellä – kuinka moni fitnessurheilija voi sanoa omistautuvansa näin lujasti lajilleen? Varmasti osa omistautuukin, mutta voin sanoa tuntevani aika paljon kilpailijoita, jotka elävät tuohon tyttöön verrattuna aika rentoa elämää kisakauden ulkopuolella. Ja btw, kyllä ne muidenkin lajien urheilijat katsovat mitä syövät ja kontrolloivat syömisiään enemmän kisakauden aikana.

Itse asiassa jos asiaa tarkastelee kansantaloudellisesta näkökulmasta, ei olisi haittaa vaikka useampikin ihminen sairastuisi tähän syömisen kontrollointiin. Lihavuuden kustannukset yhteiskunnalle ovat jotain aivan käsittämätöntä. Vuonna 2011 lihavuus ja siihen liittyvät sairaudet maksoivat Suomelle noin 330 miljoonaa euroa. Eikä siinä vielä kaikki, koska tähän ei ole laskettu mukaan välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuvaa tuottavuuden alenemista. Muutama ruokailunkontrollointiin sairastuminen ei siis tekisi yhteiskunnalle yhtään pahaa. (Tämä kommentti ei sitten liittynyt aiheeseen oikeastaan millään tavalla.)

Fitnessurheilu on siitä kummallisia, että voit päättää NYT haluavasi kilpailla puolen vuoden päästä ja voit myös oikeasti toteuttaa tämän. Sopivalla fysiikalla ja lajivalinnalla silläkään ei ole väliä, onko sinulla varsinaista lajiin tähtäävää treenitaustaa vai onko lihasmassa tullut perintönä tai jonkun muun harrastuksen tuloksena. Ruokavaliossa on helppoa pysytellä muutama kuukausi, kun tietää että dieetin jälkeen saa taas syödä mitä haluaa. Nuorilla tytöillä on lähivuosina ollut sellaista buumia ilmassa, että tärkeysjärjestys asioissa on hieman vituroillaan. Jos kuntosaliharjoittelu aloitetaan tähtäimenä seuraavan vuoden bikini fitness -kisat ja vaatekaappi täytetään bettereillä ja siksdeuseilla ennen kuin ensimmäistäkään treeniä on vedetty, mennään ehkä hieman metsään. Tässä vaiheessa valmennusjohto on se taho, jonka täytyisi osata laittaa jäitä hattuun. Silläkin uhalla, että asiakas siirtyy kisakuumeen vallassa toiselle valmentajalle, joka suostuu pähkähulluun kiirehtimiseen. Perusasiat ei mene takaraivoon kuukaudessa, varsinkaan jos elämäsi on aiemmin ollut täysin erilaista kuin tämä oletettu ”fitnesslaiffi”. En tarkoita nyt sitä, että pitäisi opetella syömään maitorahkaa kolmen tunnin välein niin, ettei tarvitse katsoa kelloa vaan maitorahkapurkin avaaminen ajallaan tulee selkärangasta. Täytyisi ehtiä löytämään se oma tapa toteuttaa sitä fitnesslaiffia ja ne jutut, jotka toimivat omassa arjessa. Pitäisi etsiä se sopiva jousto ruokavaliossa ja treenissä niin, että se tuntuu hyvältä. Että se tuntuu sellaiselta elämältä, jota tykkää elää. Nämä asiat eivät rakennu kuukaudessa eikä parissa, vaan vaativat yrittämistä, oivalluksia, epäonnistumisia… Kunnes eräänä päivänä huomaat, että asiat tulevat sieltä selkärangasta sen enempää niitä stressaamatta. Siinä vaiheessa on huomattavasti turvallisempaa alkaa kisadieetille, jossa kehoa viedään äärirajoille. Siinä vaiheessa myös kisadieetiltä ”normaaliin elämään” palaaminen sujuu huomattavasti helpommin, kun ei tarvitse hukkua epätietoisuuteen ja tyhjyyteen, vaan ne päivittäiset valinnat ovat jo itselle selviä ja mieluisia.

Toki fitnesslajit ovat vaativia ja menestyminen vaatii lähes äärimmäistä kehon ja mielen kontrollointia. Pystyn osittain myös samaistumaan Mustajärven kisojen jälkeiseen stressiin, koska olen kokenut tuon myllerryksen itsekin. (Lisätään vielä, että Susanna Mustajärvi vaikuttaa sympaattiselta, kirjoitukseni tarkoitus ei ollut kritisoida häntä ihmisenä.) Fitnessurheilua on silti turha demonisoida, koska siinä kilpailevat aikuiset ihmiset omasta vapaasta tahdostaan. Ainakin Suomessa näin, toivotaan etteivät lasten fitnesskisat rantaudu tänne koskaan. Toivotan kuitenkin tsemppiä ja jaxuhaleja kaikille kisojen jälkeistä elämää eläville, nauttikaa elämästä ja hakekaa niitä tunteita ja elämyksiä muualtakin kuin ruokapöydästä 🙂 Kisojen jälkeinen maltti syömisten suhteen ja asteittainen paluu normaaleihin kaloreihin voi tuntua tympeältä, kun tekisi mieli palkita itsensä pitkästä kitudieetistä kaikenlaisilla herkuilla. Rajoittaminen kuitenkin kannattaa, sillä kehosi kiittää enemmän sitä sopivaa rajoittamista kuin hillittömiä mättökohtauksia. Jos tuntuu että hukka perii ja jäit dieetin jälkeen tyhjän päälle, hanki apua asiansa osaavalta taholta. Ja jos et tunne tahoja, kysy niin vinkkaan 🙂

Kaiketon raakakaakaomousse ja herkkupallerot

Avokado-raakakaakaomousse on varmasti monelle tuttua herkkua, mutta jos ei ole, niin tässä pieni oppitunti. Perusteet on hyvin simppelit: banaania, avokadoa, taatelia ja raakakaakaojauhetta sekaisin. Sitten se tuunausvaihe on loputon, itse päädyn joka kerralla erilaisiin mittasuhteisiin. Olen nähnyt vastaavia mousseja mainostettavan sokerittomana ja sitten reseptissä onkin ollut kokonainen desi agavesiirappia.

Että niin. Se, että raakakakussa, -moussessa tai -suklaassa ei käytetä perinteistä valkoista sokeria, ei tee siitä automaattisesti sokeritonta. Agavesiirappi esimerkiksi on suoraan helvetistä. Muutama vuosi sitten sitä hehkutettiin niin laadukkaana makeuttajana että ei paremmasta väliä, vaikka sillä on käsittääkseni korkein mahdollinen fruktoosipitoisuus verrattuna muihin makeuttajiin. Olen lueskellut artikkeleja siitä, että kaupoissamme myytävä agavesiirappi on käytännössä vain laboratorioissa kehiteltyä fruktoosisiirappia, jolla ei ole mitään tekemistä sen oikean agave-kasvin kanssa ja joka olisi vielä maissisiirappiakin helvetillisempää tavaraa. Näin ollen olen päättänyt jättää kyseisen aineen mahdollisimman vähälle käytölle. Kotimainen luomuhunaja on huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta sokeriahan se on sekin, joten en hehkuttaisi sokerittomana hunajalla makeutettuja herkkujakaan. Ja se kookossokerikin on sokeria, vaikka sitäkin kyllä toisinaan käytän. Toki jos meinaa kaikkia sokereita täysin vältellä, niin ruokavaliosta pitäisi karsia hedelmätkin pois, mutta sitä en vapaaehtoisesti tee. Se määrä fruktoosia, mitä hedelmiä syödessä saan, on aika häviävä haitta kaikkien niiden hyötyjen (vitamiinit, kuidut, kivennäisaineet, antioksidantit, kyllähän te tiiätte) rinnalla.

Raakaherkut ovat kuitenkin huomattavasti perinteisiä pullia ja suklaita parempi vaihtoehto, kun vain muistaa, ettei ihan sokeasti usko -ton -päätteisiin. Ainakaan jos mainitaan kaloriTON. Toisaalta myöskään mauTONta raakaherkuista on vaikea saada. Sokerittoman tittelin lisäksi rasvaTON ei oikein istu raakaleipomiseen, vaikka perusvoita tai margariinia ei käytetäkään. Raakaleivonnassa paljon käytetyt pähkinät, kookos ja kaakaovoi* sisältävät kuitenkin huiman määrän ravintoaineita, joita margariinista ei saa. Kaurahiutaleet ovat muuten myös sellainen juttu, joiden kanssa täytyy olla tarkkana, jos niitä käyttää gluteenittomassa leivonnassa ja meinaa järjestää kakkukekkerit keliakiaa sairastavalle kaverille. Kaura on toki gluteenitonta, mutta niitä normaaleja kaurahiutaleita käsitellään usein samoissa tiloissa gluteenia sisältävien tuotteiden kanssa. Puhdaskauraa saa ostettua sieltä mysteerisestä gluteenittomien tuotteiden hyllystä, jos ei halua sille kelikiaa sairastavalle ”kaverille” vähän ”erilaisia jatkoja”.

Kaikki reseptit ovat onneksi aina tuunattavissa ja makuaistia kannattaa käyttää ahkerasti apuna raakaleivontaa harrastaessa. Parhaan lopputuloksen saa, kun maistelee ja lisää aineksia vähän kerrallaan sen mukaan, mitä makunystyrät sanoo. Itsekin olen tehnyt avokado-raakakaakaomoussea lukemattomia kertoja, mutta lähestulkoon joka kerralla resepti on muotoutunut erilaiseksi. Viimeisin varsin hyvin onnistunut resepti tulee tässä, ilman ylimääräisiä makeutusaineita tai sokereita:

• 2 kypsää banaania (mitä kypsempi, sen parempi)
• 2 pientä avokadoa
• 6 taatelia (muista poistaa kivet!)
• 2 isoa rkl kookosmannaa*
• 4 isoa rkl raakakaakaojauhetta*
• ripaus laadukasta suolaa*
• vaniljajauhetta

Makeutusta ei tosiaan erikseen tarvittu, koska banaanit, taatelit ja kookosmanna* hoitelivat sen asian. Itse tykkään tehdä moussen tehosekoittimessa, jonne laitan ensin hedelmät ja kun ne ovat tarpeeksi mössöä, heittelen loput ainekset joukkoon. Sulatin kookosmannan vesihauteessa ennen massaan lisäämistä. Monesti olen laittanut lusikallisen kookosöljyä*, jonka lisään aina viimeisenä, mutta nyt kun käytin kookosmannaa, jätin öljyn pois. Nestettä (vesi käy hyvin) voi myös halutessaan lisätä, jos haluaa koostumuksesta ”löysempää”. Tykkään nautiskella mousseni kunnolla kylmänä, joten laitan sen aina pakastimeen jähmettymään joksikin aikaa. Pieniä annoksia tästä voi saada ehkä neljä, koska tämä on aika täyttävää tavaraa ja makeanhimo talttuu tällä helposti, mutta meidän taloudessa menee miehekkäästi koko satsi kerralla kahdestaan.

Ja tämähän meni taas överiksi, kun keksin tehdä muutaman raakasuklaapalleron mousselle kaveriksi. Ovat muuten todellinen pika-apu makeanhimon selätykseen ja mikä parasta, aivan älyttömän nopeita ja helppoja tehdä. Tarvitset seuraavaa:

• taateleita
• kookosmannaa*
• raakakaakaojauhetta*
• oman mielen mukaan jotain pureskeltavaa joukkoon, esim. pähkinöitä, kuivattuja marjoja* tai kaakaonibsejä*

Määrät saa tässäkin parhaiten vaan heittelemällä tavaraa kulhoon ja maistelemalla, minulla taisi mennä noin 10 taatelia, iso lusikallinen kookosmannaa ja sen verran raakakaakaojauhetta, että sain pyöriteltyä massasta kiinteitä palleroita. Sekoitin massaan loppuvaiheessa myös murskattuja cashewpähkinöitä. Käytin sauvasekoitinta tähän hommaan, näin pienelle määrälle se on varmasti helpoin vaihtoehto, mutta tyyli on toki vapaa. Ahkerat ihmiset pyörittelevät palleronsa vaikkapa kookoshiutaleissa tai raakakaakaojauhossa kauniimman ulkonäön toivossa, ahneet (allekirjoittanut) ihmiset laittavat pallerot hetkeksi pakastimeen ja kävelevät malttamattomana ympyrää olohuoneen pöydän ympärillä odotellen hetken päästä koittavaa herkkuhetkeä.

Hyvinvoinnin.fi -verkkokaupasta saa muuten tämän viikon ajan Voimaruoan tuotteet 25 % alennuksella koodilla VOIMARUOKAVKO6, laitoin muutaman tuotelinkin tähänkin postaukseen.  Omasta keittiöstä löytyy aina muutamia pussillisia Voimaruoan tuotteita, olen ollut laatuun tyytyväinen ja hintakin tuotteissa on kohdallaan 🙂

Liian helppo suklaakakku

Kahden raaka-aineen suklaakakun ja kolmen raaka-aineen juustokakun reseptit levisivät taannoin kulovalkean tavoin internetin ihmeellisessä maailmassa. Olen vähän myöhäisherännäinen näiden reseptien suhteen ja hoksasin nämä vasta, kun olin karsinut ruokavaliostani maitotuotteet ja ”tavalliset” suklaat. Juustokakun tuorejuustolle en valitettavasti (vielä) ole keksinyt korvaajaa, joten terveysterrorismin kohteeksi päätyi kahden raaka-aineen suklaakakkuresepti.

Tällaisen kirjoituksen myötä on sanomattakin selvää, että en ole enää ”dieetillä”. Se ajoi asiansa: elimistöni reagoi kalorivajeeseen ja paino tippui melko herkästi. Kroppa siis toimii. Hiphei. Alimmasta painosta on tosin tultu pari kiloa ylöspäin ja jääty toistaiseksi painon puolesta tähän, mutta kehonkoostumus tuntuu hiljalleen muovautuvan parempaan suuntaan. Ruokaa on kyllä tullut mussutettua paljon, mutta se on ollut hyvää, ravinteikasta ruokaa ja kaikki herkuttelut on hoidettu ilman valkoista sokeria ja jauhoja. Taatelit ovat nousseet tässä perheessä arvoon arvaamattomaan ja pari raakakakkuakin on tullut tammikuun aikana tekaistua. Taateleista tulikin mieleeni, että tämän postauksen suklaakakkuun voisi seuraavalla kerralla kokeilla ujuttaa sauvasekoittimella survottuja taateleita. Ohhh. Todellakin voisi. Todellakin voisin myös rajoittaa sitä taateleiden mussutusta, erityisesti nyt kun pienen levypainotapaturman seurauksena vietän seuraavat puolitoista kuukautta sairaslomalla parannellen murtuneita jalkapöydän luita. Ei ole välttis mukavaa olla yhtä aikaa köyhä ja lihava.

Mutta nyt itse asiaan. Suklaakakku, chocolate cake, chokladkaka. Kuulostaa epäterveellisyyden huipentumalle, mutta onneksi tässä on ratkaisu yhteen maailman suurimmista ongelmista. Rasvatonta ja kaloritontahan tämä ei ole, mutta se harvemmin on se pointti oikeasti terveellisessä ravinnossa. (Henkilökohtaisestihan välttelen kaikkea, mitä mainostetaan kevyenä ja painonhallintaan sopivana.)  Enkä nyt välttämättä suosittele korvaamaan neljää viidestä ateriasta suklaakakulla, vaikka se kuinka olisi ”se parempi versio”, mutta miksi syödä kuraa jos voi valita paremmin? Tosin jos vaikkapa Ursula Schwabilta kysytään, niin luultavasti tämä kakku kuuluu kategoriaan ”kardiovaskulaariset itsemurhayritykset”. Joten ei kysytä, ei tätä eikä mitään muutakaan asiaa.

Tarvitset vain nämä:

3 kananmunaa

noin 200 g raakasuklaata

Alkuperäinen ohje on siis muuten identtinen, mutta suklaa on perinteistä. Itse tein seuraavalla tavalla:

Sulatin 2/3 kaakaovoita* ja 1/3 kookosöljyä* vesihauteessa niin, että minulla oli desi sulaa rasvaa. Toisessa kulhossa sekoitin 1 dl raakakaakaojauhetta*, noin 2 rkl Puhdistamon Suklaasmoothie* -jauhetta, 2 rkl  toco*-jauhetta, ½ dl kookoksenkukkasokeria* ja ½ dl erytritolia*. (Riittää, kun laitat desin raakakaakaojauhetta ja desin makeutusta, itselläni on vaan tapana heitellä sekaan kaikenlaista mitä kaapista löytyy.) Sitten vain sekoittelin parisen desiä tätä seosta rasvan joukkoon ja maistelin, että hyvää tulee. Voit toki käyttää valmista raakasuklaata ja sulattaa sitä vesihauteessa, ei ole pakko tehdä itse, vaikka se helppoa onkin. Tosin raakanahan tämä ei paistamisesta johtuen säily, joten esimerkiksi luomulaatuinen, gluteeniton ja maidoton riisimaitosuklaa* (joka on muuten ihan pirun hyvää) sopii myös.

Erottele kananmunien valkuaiset ja keltuaiset eri kulhoihin. Vatkaa jääkaappikylmät valkuaiset kovaksi vaahdoksi sähkövatkaimella. Sekoita vispilän kanssa keltuaiset ja vesihauteessa sulatettu suklaamassa. Vispilöi joukkoon 1/3 valkuaisvaahdosta ja tämän jälkeen kääntele lastalla loppu valkuaisvaahto mössön sekaan, puolet vaahdosta kerrallaan. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle (itse käytin 18 cm vuokaa) ja voitele reunat kookosöljyllä. Kaada taikina vuokaan, napauta vuokaa pari kertaa pöytää vasten karkoittaaksesi pirulliset ilmakuplat ja laita 170-asteiseen uuniin 30-40 minuutiksi. Itse pidin lähemmäs 40 minuuttia ja toivon, että olisin ottanut kakun muutamaa minuuttia aiemmin pois uunista. Anna kakun jäähtyä hetki, irroita vuoasta ja nosta vielä ritilän päälle jäähtymään.

Kakku neuvottiin koristelemaan tomusokerilla, mutta koska vedän kaiken aina överiksi, niin kuorrutin jäähtyneen kakun kookosmaitomössöllä. Tämä herkku sisältää puoli tölkkiä jääkaappikylmää luomukookosmaitoa (vain sitä jähmettynyttä ainesta, vetinen osuus kuuluu kaataa viemäriin rottien ravinnoksi), sopivasti raakakaakaojauhoseosta jota jäi yli kakuntekohommasta (ja taas pelkkä raakakaakaojauhe*/Suklaasmoothie* -jauhe ja erytritoli tai muu makeutus kelpaa oikein mainiosti), vaniljaa* ja tilkan kylmää vettä. Lusikalla sekaisin ja kakun päälle, koristeeksi vielä mehiläisen siitepölyä* kakun superfood-imagoa pönkittämään. Tein muuten yhtenä päivänä hedelmäsalaattia ja heitin tällaista kookosmaitoraakakaakaomössötystä sekaan, oli aika todella herkullista. Näen märkiä unia myös kookosmannasta* ja kaikesta, mitä siitä voisikaan loihtia. Pitänee laittaa tilaukseen.

Nyt sitten leipomaan suklaakakkua ihan urakalla. Näitä voisi juhlapäivänä tehdä myös useamman ja keota varsin herkullisen täytekakun, ehkäpä siitä kookosmannasta* taiotulla täytteellä. Pure magic. Voisko olla jo synttärit?

Tenoxia vai kamomillateetä?

Unettomuus on paska vaiva. Olen kirjoitellut siitä ainakin täällä ja täällä. Olen vuosia yrittänyt löytää ratkaisuja unettomuuteen, kokeillut lisäravinteita ja meditointia, piikkimattoja ja mindfulnessia, ruokavaliomuutoksia ja pimennysverhoja… Mutta silti uni on ollut katkonaista ja ajanjaksot, jolloin nukkuminen on ollut vähän helpompaa, ovat jääneet melko lyhyiksi. Olen harrastanut itsetutkiskelua ja yrittänyt olla tutkiskelematta, lukenut iltaisin tylsää ja vähän vähemmän tylsää kirjallisuutta, nukuttanut itseäni Netflixin pauhatessa ja sitten taas opetellut hiljentämään ja pimentämään kodin hyvissä ajoin ennen nukkumaanmenoa. Muutaman kerran olen kokeillut myös nukahtamis- ja unilääkkeitä, jotka olen todennut hyödyttömiksi. Ehkä lääkkeet eivät halua vaikuttaa minuun lääkekielteisyyteni vuoksi tai jotain muuta yhtä loogista.

Nyt on kuitenkin unirintamalla tapahtunut jotain, sillä olen nukkunut muutaman viikon todella hyvin. Enkä nyt tarkoita kahdeksan tunnin yöunia, koska vuorokausissa on ollut liian vähän tunteja, mutta olen nukahtanut nopeasti ja nukkunut sikeästi, monesti ihan kellonsoittoon saakka. Pari kertaa olen kyllä ne kahdeksan tunnin unetkin kiskaissut, mikä on aika historiallista minulle.

Ehkä se ei kuitenkaan ole varsinaisesti se unirintama, jolla on tapahtunut jotain. Ehkä olen nukkunut siksi, että olen osannut päästää irti. En ole miettinyt nukkumista juuri lainkaan. Sen verran, että olen välillä todennut nukkuneeni hyvin. En ole stressannut sitä, että pitäisi olla jo nukkumassa, enkä sitä, montako tuntia ehdin nukkua ennen kellonsoittoa. En ole keskittynyt valojen himmentämiseen ja näyttöjen pimentämiseen iltaisin kello kuuden jälkeen, vaan olen katsellut Jack Bauerin seikkailuja sydän jyskyttäen ja mussuttanut taateleita sohvan nurkassa. Normaalisti isojen muutosten aikana ne viimeisetkin unet ovat karanneet, mutta nyt tiedän tehneeni oikeanlaisia muutoksia ja uskon sen vaikuttavan unenlaatuun enemmän, kuin kaikki muut yksittäiset asiat yhteensä. Ainakin se on toiminut paremmin kuin 20 milligrammaa Tenoxia.

Jos elämä tuntuu pahalle tai sitten ei yhtään miltään, kamomillatee ei välttämättä korjaa ongelmaa. Tai sitten täytyy olla todella laadukasta kamomillaa. Joskus tarvitaan rohkeutta, että uskalletaan päästää irti kuormittavista asioista. Toisinaan tarvitaan rohkeutta antaa anteeksi joko itselle, muille tai molemmille ja suunnata katse menneiden sijaan tulevaan. Itse olen tehnyt elämäni aikana lukemattoman määrän virheitä, joiden syitä ja seuraamuksia voisin pohtia ja analysoida loputtomiin. Virheitä tehdään, jotta niistä opitaan, mutta päättymätön analysointi ja kaivelu kuluttaa enemmän kuin opettaa. Omalla kohdallani avaimena onneen ei toimi syväluotaava itsetutkiskelu ja minuuteen keskittyminen, vaikka olen sellaisellakin verkkokurssilla yrittänyt olla, jossa opetellaan olemaan minä. Totesin aika pian, että osaan olla ilman kurssiakin. Ainakin sen verran, mikä riittää minulle ja se, mikä riittää minulle, riittää myös muille. Jos ei riitä, niin saa olla riittämättä.

Joskus uniongelman ainoa oikea ratkaisu on tehdä juuri niin kuin sydän sanoo. Toisinaan ratkaisu on kamomillatee, joskus voidaan tarvita 20 milligrammaa Tenoxia. Unta parantavan lisäravinnevalikoiman haalimisen ohessa kannattaa ehkä välillä kokeilla myös sitä hellittämistä. Antaa asioiden tapahtua, unen tulla jos tulee, unohtaa se, että kello 22 pitää päästä nukkumaan, jos se ei tunnu oikeasti millään tapaa realistiselta tavoitteelta. Mielihyvähormonien buustaaminen tekemällä nautinnollisia asioita päivittäin on parasta terapiaa ihan jokaiselle – kosketa, halaa, naura, auta muita ihmisiä, liiku, vietä aikaa sinulle tärkeiden ihmisten seurassa. Ei kannata kuitenkaan lähteä kassajonossa koskettelulinjalle mielihyvähormonien toivossa, sillä ainakin oksitosiinin vapautuminen näyttäisi tutkimusten mukaan vaativan tunnesidettä. Joten uskalla tuntea. Se jos mikä on vapauttavaa.

Breathe in the good shit, breathe out the bullshit. Se olkoon loppuviikon mantra. Namaste.

Proteiinileivonnaisia

Vaikka olen dieetillä, se ei tarkoita sitä, ettenkö voisi leipoa. Kyllä voin. Ja kun leipoo fiksusti, voi jopa maistella leipomuksiaan. Omistan muutaman proteiinileipomiskirjan, mutta monesti se menee niin, että heittelen kulhoon sitä sun tätä ja lopputulos on mitä sattuu olemaan. Tänään innostuin töiden ja treenin jälkeen leipomaan ja ei voi sanoa kuin että kylläpä tuli muuten hyviä leivonnaisia. Näille olisi ollut kauheen kivaa keksiä joku hassunhauska nimi, mutta nyt just on takki sen verran tyhjä että ei vaan keksi. Ei sitten millään.

Mutta tässä tulee nyt reseptiä näille nimettömille terveysleivonnaisille, olkaapas hyvät ja tehkää perästä 🙂

8 kananmunan valkuaista

ripaus laadukasta suolaa

1 dl erytritolia

50 g Foodin heraproteiinia*

1 dl mantelijauhoja*

1 dl kookosjauhoja*

2 tl leivinjauhetta

luomu vaniljajauhetta*

1 tl psylliumia*

240 g kookosmaitoa

Laita valkuaiset isoon kulhoon ja pikku ripaus suolaa sekaan. Vatkaa sähkövatkaimella kunnolla vaahdoksi, huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdottuu kaikista parhaiten. Vatkaa vaahtoa ja laita erytritoli (jota myös karppisokeriksi kutsutaan) pikkuhiljaa vaahdon joukkoon. Sekoita toisessa kulhossa kuivat aineet ja lisää varovasti (ei enää sähkövatkainta!!) sekoittaen valkuaisvaahdon joukkoon. Lopuksi lisää kookosmaito ja sekoittele taas varovasti.

Laita taikina mielellään (platina)silikonisiin vuokiin, jotka voi kevyesti voidella kookosöljyllä*. Itsellä oli vähän tuollaisia sekalaisia vuokia ja aika susirumia näistä tuli muutenkin, mutta onneksi se ulkoinen kauneus ei ole aina tärkeintä ❤ Sitten uuniin 175 astetta lämpöä ja leipomukset sinne noin vartiksi, ei kannata liian kauaa pitää koska proteiinijauholeivonnaiset menee herkästi sitkeiksi.

Koristelut kuuluisi tehdä kauniisti. Itselläni ei riittänyt kärsivällisyys, koska pienimuotoinen ADHD, joten lusikoin vain vähän sulatettua 80% suklaata leivosten päälle. Sitä paitsi söin itse vain ilman suklaakuorrutusta, joten ihan sama mulle.

Tällasta höpinää tänään ja tsemppistä alkavaan viikkoon kaikille!

Persimonpirtelöä ja granaattisalaattia

Olen suomalaisten marjojen suurkuluttaja, mutta tykkään syödä myös hedelmiä. Tähän aikaan vuodesta kaupasta saa sitä parasta hedelmää, persimonia ❤ Olen tällä viikolla tutustunut myös granaattiomenaan, joka on kaikesta raivostuttavuudestaan huolimatta ihan mielettömän hyvää. Satokaudet kannattaa hyödyntää, koska silloin raaka-aineet ovat parhaita ja halvimpia. Satokauden hedelmät ja vihannekset toki saa melko pienellä vaivalla bongattua kaupan hyllyiltä, mutta jos kiinnostaa tutustua aiheeseen lisää, suosittelen Satokausikalenteria (ainakin kannattaa seurata Facebookissa).

Yksinkertainen on kaunista, joten niin ovat tämänkertaiset reseptinikin 🙂

 

 

PERSIMONPIRTELÖ

1 persimonhedelmä

1/2-1 dl Foodin vaniljaheraa*

Ei tartte muuta, blenderi vaan laulamaan. Mukaan voi toki heittää avokadoa tai vähän vaikka kookosöljyä hyvien rasvojen lähteeksi. Jos ruokaisampaa versiota haluaa, niin gluteenittomat kaurahiutaleet sopivat tähän kuin nenä päähän.

 

 

 

 

GRANAATTISALAATTI

lehtikaalin lehtiä (itse käytin tuollaista violettia lehtikaalia)

jääsalaattia

tomaatti

1 broilerin rintafile (tai vaikka 2 jos haluat)

kourallinen granaattiomenaa (siis niitä siemeniä)

Muista huuhdella vihannekset kylmällä vedellä kunnolla. Itse en nyt laittanut salaattikastiketta, mutta sellaisen teet halutessasi ihan hetkessä vaikkapa seuraavista aineksista: balsamicoa, laadukasta öljyä, suolaa ja pippuria. Granaattiomena on superterveellistä ja sopii salaattiin äärettömän hyvin 🙂 Kuoriminen on vähän haastavaa ainakin aloittelijalle, mutta Liftedin pojat opastavat hyvin täällä. Myös YouTube on pullollaan erilaisia kuorimisohjeita.

Sellaisia ateriavinkkejä tänään, katsotaan jos huomenna saisin aikaiseksi vaihteeksi vähän leipomuksia 🙂

Energistä viikonloppua 🙂

Herättelevä supersmoothie

Se olisi lauantaiaamu. Sitä ollaan niin virkeänä hyvin nukutun yön jälkeen että. Itsehän en ole, mutta toivottavasti te olette. Yö kului kuunnellessa Haloo Helsingin pohdintoja muun muassa siitä, rakastiko Hannu piparia vai Kerttua. Ja pitäisikö lähteä maailman toiselle puolelelle laulelemaan babbadaduudaa. Ja että mitä siitä elämästä käteen jää. Samalla lueskelin uni-valverytmistä ja kaikesta muusta nukkumiseen liittyvästä, toteutus jäi vaan vähän vaiheeseen. Meikän keho on tainnut unohtaa kokonaan sen uniosuuden tuosta uni-valverytmistä.

Ettei nyt menisi ihan pelkäksi nukkumispäiväkirjaksi, niin vaihdetaanpas aihetta hereillä pysymiseen. Jos olet tottunut syömään puuroa tai leipää aamupalalla, niin suosittelisin kokeilemaan välillä vähän erilaista aamunaloitusta. Omat suosikit aamiaiselle on munakas, johon kananmunan ja valkuaiskasan lisäksi tulee hyvin maustettua broilerinrintaa ja kourallinen lehtikaalia, tai sitten smoothie. Ensimmäisenä aamulla nautiskelen kuitenkin ison lasillisen sitruunavettä, johon sekoitan MSM-jauhetta*. Puolikkaan sitruunan mehu ja noin ruokalusikallinen MSM:ää. Huomasin ihan merkittävän parannuksen ihoni kunnossa MSM:n käytön aloituksen jälkeen tänä syksynä. Mainiota myös nivelvaivoihin. Olen käyttänyt sitä aiemminkin, mutta silloin sain vatsaoireita. Nyt ajattelin kokeilla uudelleen ja aloitin vajaalla teelusikallisella päivässä, enkä ole vatsaoireita tällä kertaa saanut 🙂

Aamusmoothien sekaan voi toki heittää mitä hyvänsä, mutta tässä yksi varsin kelpo vaihtoehto jota suosittelen lämpimästi testaamaan:

• 1 luomubanaani
• puolikas isosta avokadosta
• pakastemarjoja
• vettä
• (marja-aroniamehua*)
• 0,5-1 dl proteiinijauhetta*
• (1 rkl macajauhetta*)
• (1 tl matchaa* / 1 mitallinen viherjauhetta* / molempia!)
• (1/4 tl merilevärouhetta*)

Itse heitän hedelmät, marjat, vajaan desin marja-aroniamehua ja pari desiä vettä ensin blenderiin ja kun ne on sekoittuneet, sitten jauhot perään. Mutta tyyli on vapaa. Suluissa olevat ainekset ei ole toki mitenkään pakollisia, mutta huipputerveellisiä. Matchaa olenkin useaan kertaan hehkuttanut jo aiemmin, sitä voi laittaa vaikka kakkuihin kuten tässä ja tässä reseptissä. Marja-aroniamehussa on runsaasti mm. flavonoideja, mikä tietenkin passaa meille. Macajauhe puolestaan on voimakas adaptogeeni, jonka käytön aloitin myös uudelleen tässä vähän aikaa sitten. Macan sanotaan tasapainottavan hormonitasoja, vähentävän väsymystä ja stressiä, kohentavan seksuaalista halukkuutta ja vahvistavan immuunipuolustusta. Että ei muuta kun macaa nassuun ja puntit tutisemaan. Merilevärouheesta saa näppärästi jodia, vaikka sisältää se toki paljon muutakin mukavaa.

Energistä lauantaiaamua sulle 🙂

Tai sitten laiskaa lauantaiaamua, your choice 🙂 kuva:Wallineva Photography

Tartu tissiin!

ALUNPERIN JULKAISTU 9.10.2015

Aina niistä puhutaan. Olivat ne sitten millaiset hyvänsä. Tai sitten niitä ei ole. Niistä stressataan, niitä rakastetaan, isonnetaan ja pienennetään, muokataan eri malliseksi. Niihin liittyy mielikuvia, seksuaalisuutta, äitiyttä, estetiikkaa. Ne myy.

Rintasyöpään sairastuu noin joka kahdeksas nainen Suomessa. Neljännes sairastuneista on 25-49 -vuotiaita. Olen itsekin törmännyt työssäni kolmekymppisiin rintasyöpäpotilaisiin. Ennuste on hyvä ja lähes 90% sairastuneista on elossa viisi vuotta sairastumisen jälkeen, sillä hoidot ovat kehittyneet ja rintasyöpä löydetään entistä varhaisemmassa vaiheessa. Silti yleisin syöpäkuolemien syy naisilla on rintasyöpä (toisella sijalla keuhkosyöpä, miehillä 1. keuhkosyöpä ja 2. eturauhassyöpä).

Terveet elämäntavat voivat vaikuttaa rintasyövän(kin) syntyyn: tutkimusten mukaan noin 40% syövistä voitaisiin ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla. Liikunta, terveellinen ravitsemus sekä ylipainon (erityisesti vaihdevuosi-iän jälkeen) ja alkoholin käytön välttäminen ovat tärkeässä asemassa.

Mammografioita eli rintojen röntgenkuvauksia ei rutiinisti nuorille ihmisille tehdä, mutta rintojen tutkiminen säännöllisesti olisi hyvä opetella. Kerran kuukaudessa, noin viikon sisällä kuukautisten loppumisesta olisi paras aika tarttua tisseihin:

1. Tarkastele rintoja peilin edessä kädet sivuilla. Laita kädet lanteille ja työnnä hartioita ja kyynärpäitä voimakkaasti eteenpäin. Lopuksi nosta kätesi pään taakse yhteen. Kaikissa näissä asennoissa huomioi muutokset rintojen koossa, muodossa, asennossa ja ihon sisäänvetäytymisessä.

2. Tarkastele ihoa ja nännipihoja. Onko värimuutoksia tai sisäänvetäytymistä? Purista varovasti nännejä. Valuuko nänneistä kirkasta tai veristä vuotoa?

3. Nosta vasen käsi ylös ja tunnustele vasemmanpuoleinen rinta ja kainalo oikean käden neljällä sormella. Huomioi rinnan mahdollinen aristus ja kovuus sekä liikkuvuus ympäröiviin kudoksiin nähden. Tee sama oikealle puolelle.

4. Käy makuulle. Aseta ensin vasen käsi niskan taakse, ja tutki vasen rinta oikealla kädellä pehmein painalluksin. Tunnustelu tehdään painamalla rintarauhasta varovasti rintakehää vasten koko sormien pituudelta tehden samalla pyörivää liikettä. Tee sama oikealle puolelle.

Eipä vie paljoa aikaa ja tarvittaessa lääkäri tai terveydenhoitaja opastaa omatarkkailussa. Gynekologisen tutkimuksen yhteydessä rinnat tulisi myös tutkia, mutta itseltäni ei ainakaan kukaan ole koskaan tutkinut. Oma kuppikoko on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana vaihdellut yhteensä kuuden eri kirjaimen alueella. Välillä voi olla hankalaa tunnistaa mikä on normaalia ja mikä ei, mutta tämän vuoksi tutkiminen kannattaakin tehdä aina suunnilleen samaan aikaan kuukaudesta. Rintasyövän oireita voi olla kyhmy rinnassa (kivuton, kivulias, pistelevä), kyhmy kainalossa, ihomuutokset ja painaumat, sisäänvetäytynyt tai erittävä nänni. Näissä tapauksissa kannattaa aina käydä vilauttamassa tissejä lääkärille.

Tänään vietetään Syöpäsäätiön Roosa nauha -päivää. Tämän vuoden nauhan auttamista kuvastavat kädet on suunnitellut Katri Niskanen. Roosa nauhoja voi ostaa esimerkiksi monista ruokakaupoista, itse löysin omani juurikin ruokaostoksilla ollessani. Kerätyillä varoilla tuetaan syöpätutkimusta, neuvontapalveluita ja vertaistukea sekä edistetään syövän ennaltaehkäisyä. Painopisteenä keräyksessä on rintasyövän voittamiseksi tehtävä työ. Lue lisää osallistumisesta ja katso ihanan Katri Niskasen haastattelu osoitteesta http://www.cancer.fi/roosanauha/

Muistetaan tytöt olla ylpeitä ja kiitollisia tisseistämme – niin kauan kuin ne on terveet, ne on täydelliset! Ja vaikka rinnat jouduttaisiin joku päivä poistamaan, se ei tee meistä itsestämme tippaakaan vähempää täydellisiä 🙂

Lähteet:

Syöpäsäätiö – Roosa nauha

Tilastokeskus