Kehonhuoltohommia ja kirja-arvonta

Tämä syksy on ollut henkisesti melko raskasta aikaa. Hermojen kiristyessä kiristyy myös niska-hartiaseutu ja päänsäryt vaivaavat harva se päivä. Minulla on ollut ala-asteikäisestä saakka niska-hartiaseudun kipuja sekä alaselkäsärkyjä ja fysioterapeutille taisin mennä ensimmäistä kertaa 11-vuotiaana jumiutuneiden niskojeni vuoksi. Lavatkin pitävät sellaista rutinaa, että herkemmällä heikottaa kuunnella. Tämän vuoden puolella lihashuolto on jäänyt aivan liian vähäiseksi, vaikka tiedän että kehoni vaatii paljon huoltoa pysyäkseen kivuttomana. Onneksi mieheni kyllästyi kuuntelemaan kitinääni ja passitti minut Osteo-studiolle Antti Käkösen käsittelyyn. Olen käynyt jos jonkinlaisella ammattilaisella viimeisen 15 vuoden aikana. On ollut fysioterapeuttia, perinteistä hierojaa, kalevalaista jäsenkorjausta, osteopaattia ja kiropraktikkoa. Mikäli etsit pääkaupunkiseudulta jotain edellämainituista, tässä omat suositukseni:

• Tuki- ja liikuntaelinongelmat ja yleisterveyden parantaminen: Helsinki Kiropraktiikka, jossa Kristian Ekström tekee taikojaan Runeberginkadulla Helsingissä
• Erittäin kohtuuhintaista ja pätevää hierontaa: Urheiluhieroja Kiias Toimii pääkaupunkiseudun parhaan kuntosalin PowerFitin tiloissa Vantaalla (jossa muuten itsekin treenaan)
• Jo yllämainittu Osteo-studio, jossa Antti Käkönen yhdistelee ”parhaita paloja niin klassisesta hieronnasta, urheiluhieronnasta, mobilisoivista tekniikoista kuin osteopaattisista pehmytkudostekniikoista”. Suosittelen lämpimästi 🙂 Toimii City Gymin tiloissa Helsingissä, hyvien kulkuyhteyksien lähettyvillä.

Kehonhuoltoa olisi tuollaisten käsittelyjen lisäksi tehtävä omatoimisesti, eikä se perinteinen venyttely välttämättä ole paras keino jumitusten ehkäisyssä. Hyvä liikkuvuus ja vetreät lihakset suojaavat urheiluvammoilta ja parantavat treenitehoja sekä yleistä vireystilaa. Hyviä vinkkejä mobilisointiin saa ainakin yllä mainituilta ammattilaisilta ja internet tarjoaa jos jonkinlaista kanavaa kehonhuoltohommiin. Itse olen lueskellut Prime Movementin kehonhuolto- ja liikkuvuusoppaita ja saanut sieltä paljon hyviä vinkkejä. Jos kaipaa ohjattua kehonhuoltoa kotioloissa, voin lämpimästä suositella Yogaia -palvelua, josta tunteja löytyy vähän joka lähtöön kaikentasoisille liikkujille. Yogaia ei ole siis pelkästään joogaajille, vaan sieltä löytyy putkirullausta, pilatesta, kahvakuulaa, rentoutusharjoituksia, core-treenejä ja vaikka mitä. Vuoden mittainen jäsenyys maksaa vain 9.99 euroa kuussa, joten hintakaan ei päätä huimaa 🙂

Foamroller.fi* on erikoistunut nimensä mukaan putkirullaukseen. Nettisivuilta löytyy paljon hyödyllistä tietoa erilaisista foamrollereista ja firma järjestää myös koulutuksia fasciaan ja rullaukseen liittyen. Nettisivuilta löytyy myös linkit ilmaisen kehonhuolto-ohjelman sekä pikaoppaan tilaamiseen. Tässä vielä muutama oma suosikkini foamroller.fi* -sivustolta:

• ProRoller-nahkarulla*
• Tuplafasciapallo*
• Gua-Sha Krapa*
• kehonhuoltopaketti* sis. Gua-Sha Krapan, fasciapallon sekä tuplafasciapallon

Nyt heitän kysymyksen ilmaan arvonnan kera! Miten sinä huollat kehoasi vai unohtuuko huoltotoimet kokonaan? Vastaa tämän kirjoituksen kommenttiboksiin ja osallistut arvontaa, jossa voit voittaa Kristian Ekströmin Simply Well – neljä askelta terveyteen -kirjan 🙂 Arvonta suoritetaan viikon päästä eli 6.11. Kirja sisältää osiot liike, mieli, ravinto sekä lepo ja siinä on 32 tehtävää näihin aihepiireihin liittyen.

Round is a shape – treenirintaman kuulumisia

Niin että mitenkäs ne treenit? Blogi on kovasti keskittynyt resepteihin lähiaikoina, mutta kyllä täällä treenattukin on. Sairasloma vetelee viimeisiään ja ensi viikolla olisi edessä paluu arkeen. Vaikka murtumat jalassa onkin paska juttu, niin treenien kannalta tämä on ollut hedelmällistä aikaa. Käytännössä olen täysipäiväisesti syönyt, treenannut, nukkunut, pussaillut ja netflixannut (se on ihan hyvä sana) viimeset kuusi viikkoa. Mites sitten se paino? Noh. Painonnousu tuntuu viidelle kilolle, näyttää kymmenelle ja todellisuus jäänee mysteeriksi vielä joksikin aikaa, sillä vaa’alle ei nyt ole ollut hinkua nousta. Syytän sushia ja taateleita. Kaikesta. Niin hyvässä kuin pahassa.

Treenejä olen tehnyt nyt viidesti viikossa. En ole noudattanut mitään treeniohjelmaa tai suunnitellut treenejä juurikaan etukäteen, mikä on oikeastaan ollut aika mukavaa pitkästä aikaa. Treenijako on ollut vaihteleva, mutta normaalisti se on mennyt suunnilleen tähän tyyliin: selkä, jalat, olkapäät, kädet, rinta. Viime viikolla tosin tein olkapäät ja ojentajat yhdessä ja vieläpä kahteen kertaan, molemmat kimppatreenejä kavereiden kanssa. Olen treenannut vuosikausia pääasiassa yksin omat treenini, mutta nyt tämän vuoden puolella olen tainnut käydä kerran ihan itsekseen salilla. Tekniikoita on hinkattu nyt kolmisen kuukautta aika erilaiseksi mitä aiemmin ja pikkuhiljaa se alkaa tuottaa tulosta. Ensimmäistä kertaa ikinä huomaan ihan itsekin kehitystä käsissä ja olkapäissä. Toivossa on hyvä elää, ettei se kaikki olisi läskiä. Hermotus on parantunut ja treenit tuntuvat menevän suoraan kohteeseen alkutoistoista lähtien, ei tarvitse hinkata tuntia että alkaa hapottaa. Jalkatreenit tosin on keskittyneet lähinnä reisien ojennuksiin ja koukistuksiin, pakarapotkuihin ja hip thrustiin. Tällä viikolla uskalsin kokeilla varovasti heilurihackia ja sain pohkeet jumalattoman kipeäksi pelkästään pumppailemalla niitä seisten ilman lisäpainoja. Jalkapöydän murtumien vuoksi en ole siis pystynyt nousemaan edes varpaille yli kuukauteen, joten pohjetreeneistä on saanut vain haaveilla.

Viime viikon keskiviikkona ajelin OnniBussilla Kouvolaan tapaamaan bloggaajaystävääni Satua. Suunnistimme suoraan Kuntokeskus Ykköselle, jossa olikin varsin mukavat puitteet treenille. Satu on opiskellut Fustra-ohjaajaksi ja olkapääliikkeet meillä menikin aika samaan tyyliin. Pitkästä aikaa tein Satun opastamana face pullia taljassa, mutta tällä kertaa istuen ja sarjan loppuun siirryttiin vielä makuuasentoon rutistelemaan loputkin mehut takaolkapäistä. Samaa settiä tein sunnuntaina toisen kaverin kanssa kotisalillani PowerFitillä ja taidanpa tehdä jatkossakin, sen verran mukavasti otti takaolat runtua.

Takaolkapäiden jälkeen tehtiin pystypunnerruksia laitteessa ja käsipainoilla sekä vipareita sivulle, jonka jälkeen vielä ojentajille dippiä ja parit erilaiset punnerrukset taljassa. Minulla oli aiemmin ongelmana käsien puutuminen olkapäätreeneissä erityisesti pystypunnerruksia tehdessä, mutta nykyään ainoa suurempi ongelma on rintatreenit. Ja nekin on nyt sujuneet, kun on löytynyt liikkeitä ja liikeratoja, jotka ei aiheuta puutumista. Tosin tällä hetkellä kärsin järjettömästä niska-hartia-selkä-pakara-reisi-pohje-kokovitunvartalokipsistä, jonka olen ihan itse aiheuttanut unohtamalla lihashuollon liian pitkäksi aikaa. Päänsärky alkaa olla taas jokapäiväinen vaiva, joten olisi hiljalleen aika tehdä asialle jotain…

Molempien naisten kanssa oli puhetta treenipainoista ja siitä, kuinka on tullut oivalluksia ja kehitystä, kun on lakannut kiskomasta mahdollisimman isoja painoja ja keskittynyt tosissaan siihen treenattavaan lihakseen yleisen heilumisen sijaan. Samoin on tullut opittua, että kaikki liikkeet ei vaan sovi kaikille tai ainakin niitä on joskus sovellettava omalle kropalle sopivammaksi, jotta niistä saa jotain irti ja että paikat kestää vielä 10 vuoden päästäkin nostella puntteja. Pari valmentajaa on minullekin sanonut, että olkapäävaivat ja sen sellaiset kuuluvat lajiin, että tosissaan kun vuosikymmeniä treenaa, niin kyllä ne paikat vaan hajoilee. Jotenkin en ole ihan sisäistänyt koskaan tätä ajatusta, että miksi sen nivelten hajoittamisen pitää tulla kaupan päälle, jos haluaa pitää huolta itsestään ja kasvatella lihaksiaan. Monesti sitä saattaa tehdä liikkeitä, jotka joko tuntuu paskalle tai sitten ei tunnu juuri miltään siellä missä pitäisi tuntua. Ihan vaan siksi, että treeniohjelmassa sanotaan, että tee näin. Mikään yksittäinen liike ei kuitenkaan ole pakollinen tai autuaaksi tekevä eikä peräsuoli pitkällä treenaaminen välttämättä ole aina se paras vaihtoehto. Itse ainakin treenaan kuntosalilla mieluummin kaikkea muuta kuin sulkijalihasta.

Se on hienoutta, että voi sanoa edelleen olevansa täysi uuno treenihommissa, vaikka on kulkenut kuntosalilla pian 15 vuotta. Joku voisi väittää tyhmyydeksi, mutta onneksi tämä on varsin yleinen ilmiö, joten en ole sen kanssa yksin. Ja tylsäähän se olisi, jos ei olisi mitään uutta opittavaa.Taidankin tästä poistua kuntosalille opiskelemaan olkapäiden heiluttelua torstain kunniaksi 🙂 Huomenna luultavasti luvassa pitkästä aikaa – tadaaaa – reseptipostaus! Sitä odotellessa mukavaa torstaita 🙂

Eka dieettiviikko ohi – miten meni noin niinku omasta mielestä?

Ensimmäinen dieettiviikko on nyt taputeltu, toinen pärähti juuri käyntiin. Viime viikko oli vähän kiireinen, kun ei ollut kuin yksi vapaapäivä töistä. Treenien puolesta tosin tuntui jopa vähän väljälle, koska normaalin viiden salitreenin sijaan treenaan nyt 4-jakoisella ohjelmalla. Yhden päivän pyhitin palautumiselle kokonaan, kävin kahden tunnin hieronnassa ja vaikka se käsittely ei tuntunut millään tapaa rentouttavalle, on mulla nyt jalat paremmassa kunnossa kuin varmaan ikinä! Niitä on kahtena peräkkäisenä viikkona murjottu ja kyllä kannatti, etureidet ja pohkeet oli sen verran jumissa että aiheuttivat jo selkä- ja jalkapohjakipuja. Ja ne sääret! Voi kirosana kun meinasi itku tulla, mutta nyt sääretkin tuntuu varsin hyvälle. Katsotaanpas taas tiistain juoksukoulutreenien jälkeen, tuntuuko enää hyvälle… Onni on hyvä hieroja 🙂

Ruokailut on menneet muuten nappiin, mutta yksi ateria jäi viikon aikana syömättä, koska ei vaan kerennyt töissä toiselle aterialle. Kaamee katastrofi siis. Nälästä ei ole tarvinnut kärsiä, tosin tietenkin jos ateriaväli vähän venähtää niin maha alkaa muistutella ruoantarpeesta. Mutta se nyt on ihan normaalia ja sinällään hyvä asia, että se näläntunne tulee.

Tänään puntari näytti melkein 3 kiloa vähemmän kuin viime viikon tiistaina. Se on aika älytön määrä. Vaikka se nyt suurimmaksi osaksi on muuta kuin rasvaa, niin olen kyllä todella tyytyväinen. Enimmät nestepöhöt on saatu liikkeelle eikä tämä nyt niin pahalle enää näytä etteikö tämän kanssa pystyisi elämään 🙂 Toki tässä on vielä rasvaa vaikka muille jakaa, mutta en ole tottunutkaan olemaan kovin rasvattomassa kunnossa. Jotenkin ensimmäistä kertaa pystyn olemaan tyytyväinen jo tässä vaiheessa, kun aina ennen olen repinyt hiuksia päästä, kun näyttää niin kaameelle. Vaikka ei näyttäiskään. Toki lihasmassan määrään en tule ikinä olemaan tyytyväinen, mutta huomattavasti mukavampaa tämä näin on, kun ei tarvitse oksentaa peilin edessä. (Tosin mulla tulee kyllä varmasti loppuikäni olemaan niitä päiviä, kun suunnilleen itken näkiessäni peilin. Joskus itkenkin. Pistetään vaikka hormonien piikkiin.) Viime kisadieetillä painon ei tarvinnut laskea kuin viitisen kiloa, niin kuukautiset loppuivat. Nyt olen kyllä käynyt painon suhteen ihan ennätyslukemissa tuon kisadieetin jälkeen, tosin onneksi se pahin vaihe on selätetty jo aikoja sitten.

Pitkästä aikaa tämäkin toppi sujahtaa päälle. Tämä on se ilmiö josta kaikki naiset ei niin tykkää, mutta meikää ei just nyt haittaa tämäkään 😀 (vielä…)

Senttejä on karissut viikossa sen verran, että vaatteet tuntuu paljon mukavammilta päällä. Asiasta innostuneena testailin tänään kaikki mahdolliset pikkujoulumekot vaatekaapistani ja ai että, nehän sujahteli päälle niin että vatsaakaan ei tarvinnut vetää sisään! 😀 Mitä tässä 11 tulevassa viikossa vielä saadaankaan aikaan! Tosin tietenkään painonlasku ei jatku tällaisena, vaan hidastuu nyt merkittävästi. Mutta ei haittaa mittään, fiilis on korkealla ja ainakaan toistaiseksi ei ole tullut minkäänlaisia mielitekoja herkkujen suhteen, mikä on tällaiselle herkkuperseelle aika ihmeellinen juttu 😉 Olen nappaillut Garcinia cambogiaa* makeanhimon selätyksen toivossa dieetin alusta saakka ja en tiedä, onko sillä sitten osuutta asiaan, koska yleensä suunnilleen kouristelen sen ensimmäisen dieettiviikon kun tekee mieli suklaata. No, nytpä ei tee.

Tänään olen vapaalla. Huomennakin olen vapaalla. Ihmeellistä. Keskiviikkona lähden työreissulle Ruotsiin, mikä ahdistaa minua suunnattomasti. Koska jag talar inte svenska. Enkä tiedä edes että menikö tuo oikein. Mutta kaipa sitä aina yhdestä päivästä selviää ja toivottavasti joku nyt enimmät tulkkais, jos ne ruotsalaiset innostuu sitä ruotsia puhumaan. Yhh. Tän päivän olen ihan mielijohteesta pyhittänyt (mekkojen sovittelun lisäksi) sisustuskuvien katselulle, venyttelylle ja meikkien testailulle. Sisustus ja naaman pakkelointi ovat nimittäin suuria intohimojani kaikenlaisen hyvinvointihömpöttelyn lisäksi 🙂

Miten likaisennäköiseksi saat hiukset viidessä minuutissa? Näin helposti se käy! Ennen – melkein valmis – valmis!

Mutta nytpä on hömpötelty ihan rittävästi, aika lähteä treenille PowerFitille 🙂 Muksaa maanantaita kaverit 🙂

Än-yy-tee-DIEETTI!

Heipä hei vaan kaikki jumppapirkot ja -pertit, se olisi taas maanantai elikä paras päivä aloittaa uusi parempi elämä! Monilla se alkaa joka maanantai, hyytyen loppuviikkoa kohden, jotta voi taas seuraavana maanantaina julistaa uutta parempaa elämää. Henkilökohtaisesti en ole tosin lukeudu näihin maanantaisotureihin, joille muuten Kukka Laakso on kirjoittanut erinomaisen kirjan. En ole edes dieetannut kohta kahteen vuoteen. Lokakuun alussa ehdottelin valmentajalleni, josko pieni dieettaus olisi välillä paikallaan ja hän näytti vihreää valoa. Ja nyt, tänään, se vihdoin alkoi – olenko valmis?

Valmiina ollaan!

Mitäs tämä nyt sitten elämässäni ja arjessani merkitsee? Se merkitsee sitä, että punnitsen ruokani. Sitä, että treenaan kovaa. Sitä, että mittaan vyötärön-, lantion- ja reidenympärykset kolmen viikon välein sekä käyn vaa’alla kerran viikossa. Ennen dieetin alkua olen tehnyt sen verran valmisteluja, että olen hankkinut pari purkillista lisäravinteita lisää ja suunnitellut dieettiruokavalioni valmentajan antamien kalorein ja makrojen mukaan.

Mitä uutta tämä dieetti tuo elämääni tällä hetkellä?  Olen punninnut ruokani vuosikausia, samoin treenannut. Vaa’alla käyn normaalisti vaihtelevasti, noin 1-5 kertaa viikossa ja mittoja en ole juurikaan seuraillut. Herkkuhetket häviää, mutta en koe sitä kovinkaan suureksi menetykseksi. Ainakaan tällä hetkellä, kun olen juuri viettänyt isänpäivää naustiskellen hyvän ruoan lisäksi kakkua, suklaata ja ihan jopa lasillisen punaviiniä (ihan hurjaksi heittäydyin!). Käytännössä siis elämäni ei kovin suuria muutoksia koe, ainoa että ruokailujen täytyy olla entistä enemmän suunnitelmallisia, mutta se on niin tuttua hommaa, etten ole asiaa juurikaan etukäteen ajatellut. En myöskään kuvittele elämäni muuttuvan mitenkään kilojen karistessa, ihan yhtä lailla niitä itkun ja riemun aiheita on, painosta riippumatta 🙂

Salitreenit vähenee nyt viidestä neljään ja juoksukoulu sekä työmatkapyöräilyt hoitavat nyt alkuun aerobisen osuuden. Sitten joulukuussa alan tehdä pari aamuaerobista ja yhden lyhyen HIITin salitreenin jälkeen. Ei siis kovin radikaaleja muutoksia elämään tälläkään saralla. Toistaiseksi saan vielä hyvin ruokaa, katsotaan missä vaiheessa maha alkaa kurnia 😉 Tarkoituksena olisi dieetata sellainen 12 viikkoa, innolla odotan mitä siinä ajassa saan aikaiseksi 🙂 Mitään hirveitä määriä ei ole tarkoituksenakaan pudottaa eikä tämä ole kisadieetti, vaan ihan tällainen välikiristely.

Ihan näihin tunnelmiin ei tällä dieetillä tähdätä 😉

Blogini löytää muuten nykyään myös Facebookista, käykäähän tykkäilemässä 🙂

Treenikenkien TOP 3 & juoksukenkien nauhoitus

ALUNPERIN JULKAISTU 7.10.2015

Olen jo aiemmin maininnut taipumuksestani hamstrata kenkiä, mutta treenikenkiä tämä ei jostain syystä yleensä koske, vaikka ne ovatkin juuri niitä kenkiä, joita käytän eniten (jos työkenkiä ei lasketa). Onhan mulla toki muutamat treenikengätkin, ehkä lähemmäs 10 paria, mutta se nyt on vielä pientä. Erilaisiin treeneihin täytyy kuitenkin olla erilaisia popoja, mutta salikenkiin en ole ikinä kovin paljoa panostanut. Olen käyttänyt Lonsdalen korkeavartisia ”nyrkkeilykenkiä” muutaman vuoden, välillä samaa merkkiä olevia varrettomia treenikenkiä. Painonnostokenkiä olisi ehkä kiva kokeilla, mutta muuten en koe että salikenkien tarvitsisi olla mitenkään huipputeknologialla varustetut. Nyt törmäsin kuitenkin Citymarketissa Reebokin kivannäköisiin treenitossuihin ja kun niin olivat hyvässä alennuksessa, niin mukaanhan ne sitten lähti. Taisin maksaa näistä kolmekymppiä.

Juoksukengät sen sijaan on ihan oma maailmansa, johon kannattaa panostaa jos enemmän juoksee. Itse en pysty huonoilla kengillä juoksemaan edes silloin tällöin, jos en halua jalkapöytiä kovin kipeäksi. Ostin keväällä uudet juoksupopot, kun parin vuoden tauon jälkeen kävin juoksentelemassa vanhoilla lenkkareilla. Jalat oli viikon niin kipeät että ajattelin jo saaneeni murtumia. Epäilin, ettei juoksuinnostus kestä kovin kauaa, mutta suuntasin XXL:än ostamaan paremmat kengät tiensä tulleiden vanhojen juoksulenkkareiden tilalle. Sujautin jalkaani muutamat erilaiset, mutta Addun Response Boost Techfitit tuntuivat superhyvälle jalassa, joten päädyin niihin. Maksoin näistä silloin viisikympiä, joten halvalla lähti. Nyt samaiset kengät löytyy ainakin XXL:n verkkokaupasta hintaan 70 euroa. Nettisivuilla kengistä kerrotaan seuraavaa:

”Täysin iskunvaimennetut (30% Boost™), neutraalit juoksukengät. Super-Blown Rubber tarjoaa pehmeän tuntuman juoksualustaan.
Response Boost® -juoksukengät sopivat hyvin hiekka- ja asfalttiteille. Boost™-välipohjan ansiosta juoksutuntuma ja kimmoisuus ovat hyvät. Materiaali on lisäksi muita vaimentavia materiaaleja kestävämpi. Synteettipäällisessä on hengittävää verkkoa ja keskellä jalkaa napakkuutta antava tukirakenne.
Ulkopohjan Super-Blown-kumiin on puhallettu ilmaa, ja se on tavallista kumia kevyempää ja pehmeämpää. Kiertojäykkyyttä antava Torsion-rakenne sallii kannan ja päkiän toisistaan irrallisen liikkeen.”

Kengät on olleet hyvät, mutta karsea penikkakipu iski tällä viikolla. Katsotaan miten tästä selvitään, vai selvitäänkö…

Kävelyyn mulla on todella hyvät New Balancen lenkkarit, mutta ne on jo niin kulahtaneet etten viitsi edes kuvata. Ostin ne vuonna 2008 ensimmäisellä kisadieetilläni, kun olin Lapissa reissaamassa. Hyvin palvelevat edelleen. Keväällä ostin vähän hauskemmat tossut, joilla on riemastuttavaa kävellä. En osaa näillä juosta, mutta kävely on ihanaa. Tulee sellainen luonnonlapsifiilis kun tepastelee paljasjalkatossuilla. Maastossa ovat aivan unelmat kävellä, saa aivan kuin hyvän ”otteen” maasta. Ainoa että vettä nämä ei pidä yhtään, mutta on näistä vissiin vaikka minkälaisia malleja olemassa. Ostin nämä kun oli tarjouksessa, muistaakseni maksoin 70 euroa. Ja sitä paitsi, minua ei niin haittaa vaikka varpaat välillä vähän kastuisikin. Kastuuhan ne suihkussakin.

Sellaisia tossuja mulla käytössä. Netistä löytyy muuten pilvin pimein juoksulenkkarien nauhoitukseen vinkkejä, että mikä sopii minkälaiselle jalalle ja sitä rataa.. Itse testasin kesällä seuraavannäköistä nauhoitusta ja en ole tästä alkanut luopumaan, sen verran tukevasti saa jalan kenkään tällä tyylillä.

Se Oikea Treenijako & Erikoistekniikat

ALUNPERIN JULKAISTU 6.10.2015

Joskus vuonna 2007 kun aloin tutustua tähän ”fitnessmaailmaan”, oli internetin ihmeellisellä maailmalla tarjottavanaan muutama kohtuullinen treeniblogi. Niissä kerrottiin, millaisia treenejä oli tehty, mitä oli syöty, miten pitäisi treenata ja mitä pitäisi laittaa palkkariin. Sanonpahan vaan, että ei ole enää niin simppeliä tämä homma. Ei ole juu. Henkilökohtaisesti en jaksaisi kirjoittaa julkista treenipäiväkirjaa, jossa kerron joka viikko mitä liikkeitä olen tehnyt millaisilla painoilla. Voin lukea sellaista, mutta en jaksaisi itse julkaista omia treenejäni jatkuvasti. Aika vähän itseasiassa olen edes treeneistä kirjoittanut tähän blogiin, mennyt vähän enemmän ruoka- ja höpinähommiksi.

En jaksaisi myöskään lähteä ihan niin nykyaikaiselle linjalle, että kirjoittelisin syvällisiä ajatuksia siitä, kannattaako ennemmin treenata Better Bodiesit vai Six Deucet jalassa. Vai onko ne molemmat jo vanha juttu, mene ja tiedä näistä. Vaikka se on toki hyvä homma laittaa housut jalkaan, kun lähtee treenaamaan. Ei tule haavoja kankkuun ihan niin helposti. Niin että sitä vaan mietin, että en oikein tiedä, pitäisikö tätä blogia nyt ”viedä johonkin suuntaan”, kuten monista blogeista olen lukenut. Että pitäisi olla joku selkeä aihealue ja kirjoittaa intohimosta sitä aihealuetta kohtaan. Mutta jos mun suurin intohimoni on suklaa, niin kirjoitanko mä sitten jatkossa aina suklaasta? Sitten sitä tekisi kuitenkin vaan entistä enemmän mieli. Joten en kirjoita. Mistä tulikin mieleen, että söin juuri Puhdistamon tummaa raakasuklaata. Oli hyvää, mutta itse teen parempaa.

Ajatuksen karkailusta huolimatta palataan asiaan, jonka mainitsin otsikossa. Treenijako. Se on se juttu, että moneenko osaan ne treenit jakaa ja siinä on sata ja yksi tapaa. (Hih, rimmasi.) Itselläni on ollut käytössä seuraavanlaisia treenijakoja: 1-jakoinen, 2-jakoinen vetävät/työntävät, 3-jakoinen, 4-jakoinen, 5-jakoinen. Ja näissä on sitten on ollut vaikka minkälaisia versioita, menisi loppu päivä kun alkaisin niitä luetella. Lähivuodet olen pääasiassa treenannut 5-jakoisella treeniohjelmalla, viisi treeniä ja kaksi lepoa viikossa. Jos kierto joskus venyy 8 päivän mittaiseksi, niin en stressaa siitä (enää nykyään) sen kummemmin. Mulla on ollut välillä joitain erikoistekniikoita osassa liikkeistä, välillä taas niin että yksi viikko erikoistekniikoilla ja yksi viikko normaaleja suoria sarjoja. Joskus on ollut esimerkiksi koko viikko pelkkiä supersarjoja.

Treenijako mulla oli vuosia aika jalkapainotteinen, vaikka tavaraa tarvittaisiin erityisesti selkään, olkapäihin ja käsivarsiin (kuten tämän tekstin kuvituksesta näkyy – kuvat kisadieetiltä vuodelta 2013). Toki jalkoihinkin, mutta ne ovat selkeästi yläkroppaa edellä lihasmassan suhteen. Tämän vuoden alussa Salla Kaurasen kanssa laitettiin treeniohjelma kohdilleen ja sen jälkeen olen treenannut selkää ja olkapäitä kahdesti viikossa, tällä hetkellä tosin myös ne jalat saa kyytiä kahdesti viikkoon. Tämän hetkinen jakoni näyttää seuraavalta:

Reidet, pohkeet, vatsa

Kädet, olkapäät

Selkä, rinta, vatsa

Reidet

Olkapäät, selkä

Ensimmäinen reisitreeni on enemmän etureisipainotteinen ja toisella kertaa enemmän takareisiä. Mitään ”peppupäivää” mulla ei siis ole, mutta siinä ne samalla treenautuu. Käsitreenin jälkeen on kolme liikettä olkapäille, joita ei mitenkään hirveillä painoilla pysty vetämään, mutta olen keskittynyt tekemään hyvällä tekniikalla ja mehut onkin aika vähissä viimeisten puristusten jälkeen. Selkä on yksi mun lempitreeneistä, odotan innolla tämän viikon treenejä kun kävin tänä aamuna hierojalla ja lapaväli saatiin aika kivasti vihdoin aukeamaan 🙂 Kevennetty selkätreeni tuntui jo viime viikon hieronnan jälkeen menevän kunnolla kohteeseen. Rinta on aina ollut haastava treenattava, tuntuu että lavat rutisee ja kädet puutuu jo hyvin pienillä painoilla. Lapojen seutu on rutissut kyllä ihan penskasta saakka, se on vissiin geeneissä ja sitä on monet kauhistelleet. Sitä käsien puutumisvaivaa mulla on ollut vuosia ja kun se on pahempana, niin puristusvoima vähenee merkittävästi, mikä taas tekee esimerkiksi ihan roikkumisesta ja leuanvedosta vaikeaa. Se vaikuttaa paljon myös juuri penkkipunnerrukseen, tuntuu että kädet pettää alta (tunne lähtee lavoista saakka) ennen kuin voimat kerkeää lähellekään loppua. En oikein osaa sitä edes selittää, mutta se on ärrrsyttävää. Olen tosin oppinut hiljalleen elämään asian kanssa ja saan kyllä rintalihakset helläksi treenaamalla. Osa naisista jättää rinnan kokonaan treenaamatta, koska se ”ei ole niin tärkeää”, mutta se ON ehdottoman tärkeää! Samoin kuin rintalihasten venyttely – mielettömän tärkeä juttu ryhdin kannalta! Aivan kuten se, että liian kireät lonkankoukistajat heikentävät pakaroita, niin samalla tavoin kireät rintalihakset heikentävät yläselän lihaksia.

Tapoja kehittyä on lukemattomia ja kaikilla valmentajilla on omat juttunsa, joihin he uskovat. En usko, että kenenkaan tapa on väärä, koska hyvin erilaisilla treenityyleillä syntyy fysiikkalajien voittajia. Sallan valmennuksessa olen löytänyt itselleni mieluisan ja kropalleni sopivan tavan treenata. Ensimmäisellä viikolla teen suoria sarjoja. Seuraavat kolme viikkoa sisältävät erikoistekniikoita niin, että joka viikolle on oma ”teemansa”. Esimerkiksi toisella viikolla rest pauset kahdessa eri liikkeessä per lihasryhmä, kolmas viikko volyymitreeniä tai pitkiä sarjoja ja neljännellä viikolla pudotussarjoja taas kahdessa liikkeessä lihasryhmää kohden. Jos teen vain kahdessa liikkeesä erikoistekniikat, niin silloin teen muut liikkeet normaalisti suoria sarjoja. En siis käy tekemässä kahta liikettä pudotussarjoja jaloille ja lähde kotiin 😀 Viides viikko on aina sitten keventelyä, mikä vaatii oman panostuksensa, jottei jämähdä sohvanpohjalle jos on siihen taipumusta. On sitä itselläkin ollut, mutta esimerkiksi eilen (vietin vielä kevyttä viikkoa) sykemittarini ilmoitti että päivän aktiivisuus oli 170%, ja olin jättänyt mittariin tavoitteeni Pro-tasolle… Juuri äsken samainen mittari huuteli, että ”aika lähteä liikkeelle!” Tämä päivä kun on mennyt maatessa ensin hierojalla ja sen jälkee sohvalla, olen meinaan aivan kykenemätön mihinkään toimintaan hieronnan jälkeen. Illalla tosin pitäisi jaksaa vetäistä astetta kovemmat juoksut Vauhtisammakon juoksukoulussa, joten täytynee alkaa ladata akkuja sitä varten.

Summa summarum, en siis usko että on olemassa mitään absoluuttista totuutta siitä, mikä olisi yleisesti paras treenisysteemi. Tämä tuntuu tällä hetkellä meikäläiselle sopivalle tyylille treenata, mutta kokeilemalla oppii mikä on juuri sinulle paras tapa. Itse hinkkasin aika kauan niitä samoja suoria sarjoja ilman säännöllisiä keventelyjä, siihen malliin ei itsellä enää ole paluuta. Riittävä vaihtelu ja monipuolisuus yhdistettynä pitkäjänteisyyteen ja progressiivisuuteen… Kylläpä meni nyt monimutkaisen kuuloiseksi. Sitä sen ei kuitenkaan tarvitse olla, monesti perusasiat nykyään unohtuu ja ei enää osata mennä kyykkyyn ja ylös, vaikka kaikennäköisiin kummallisiin asentoihin vääntäydytään harjoittamaan pakaran yläulkoneljännestä.  Mutta tämä tästä jorinasta tällä kertaa, kysykää jos on kysyttävää, joko minulta tai sitten joltain ihan muulta.

Aurinkoista tiistaita sulle 🙂

Syyskauden uudet (treeni)kuteet – halvalla lähti!

ALUNPERIN JULKAISTU 5.10.2015

Rakastan kauniita vaatteita, mekkoja ja korkokenkiä. Hamstraan niitä toisinaan. Tulee sellaisia kausia, että on pakko saada viisi samanlaista mekkoa eri väreissä ja kahdeksat uudet korkkarit. Uskottelen niin itselleni kuin miehellekin, että näillä korkkareilla on oikeesti tosi hyvä kävellä, näin niinku korkkareiksi, pakko ostaa kun just tän väriset/tyyliset/korkuiset puuttuu. Aina on vastaus valmiina, missä niitä vois käyttää. In case ”joku” sattuu kysymään sellaisia tyhjänpäiväisiä kysymyksiä.

Sellainen pikku juttu vaan, että mä olen noin 99% ajastani trikoissa. Farkut lentää nurkkaan samantien kun pääsen kotiovesta sisään, vaikka harvoin nykyään edes käytän farkkujakaan. Kuljen pyörällä vajaan 10 kilometrin työmatkan ja en TODELLAKAAN polje sitä farkut ja nahkatakki päällä. Töissä vaihdan päälle sairaalan valkoisen univormun (phah). Työpäivän jälkeen/ennen sitä päivään kuuluu kotona olemista, lenkillä käymistä, koirien kusetusta, salilla käyntiä. Joskus käyn ruokakaupassa ostoksilla, sitä varten en jaksa tälläytyä.

Toisinaan heittäydyn hurjaksi ja menen urheilukauppaan. Eilen menin. Tammiston XXL:än. Sen järjettömän tavaramäärän keskeltä hain hanskat, jotka olin nähnyt mainoslehtisessä. Oli halavat, ostin pois. Niissä oli ihan sellaiset tekniset sormenpäät, että pystyy älyluuria käyttämään hanskat kädessä. Ei muuten pysty. Tai sitten muut pystyy mutta minä en. Mulla on muutenkin liian lyhyet sormet, kun S-kokoisissa hanskoissa jää sentti kasvunvaraa joka sormelle. Ei ne saata kyllä enää kasvaa, ainakaan pituussuunnassa. Mutta hyvät hanskat ne on, kivannäköisetkin vielä. Lisäksi ne hengittää. En ostanut niitä sorkkiakseni puhelinta hanskat kädessä, vaan juoksulenkeille ja pyöräilyyn. Ihan perinteisesti sormien suojaksi, ettei ne palellu.

Olen joskus muutama vuosi sitten tilannut Lonsdalen vaatteita Sportsdirect.comista ja aloin pitkästä aikaa selailla taas tuota nettikauppaa. Päädyin tilaamaan melkoisen vuoren tavaraa, mukaan lukien seitsemän miesten paitaa ja itselleni kolme takkia, kompressiohousut, pari hihatonta ja pari pitkähihaista paitaa, legginsit, kaksi playsuitia kesäksi sekä pannan. Yhteensä postikuluineen koko huvi maksoi noin 240 euroa, joka on mielestäni tuollaisesta tavaramäärästä todella kohtuullinen hinta. Miehille sai todella halvalla Tapoutin hihattomia, t-paitoja ja huppareita, tilasin myös Nikea ja Everlastia. Omat ostokseni seuraavaksi kuvasaasteena –>

Karrimorin violetti juoksutakki, 18 euroa. Näyttää kuvassa enemmän siniseltä, mutta väitän violetiksi. Taskuja löytyy edestä ja takaa sekä sisuksista, hihat lähtee näppärästi irti. Ynnä muita mukavia ominaisuuksia.

Karrimorin tekninen juoksupaita, vajaat 11 euroa, tämäkin on violetti ja näyttää taas enemmän siniselle. Parissa kuvassa mukana ylempi takki josta hihat irrotettu, toimi juoksulenkillä oikein mukavasti. Inhoan sitä jos avaimet kilisee juostessa taskussa, mutta takin takataskussa ne ei häiritse lainkaan. Myös paidassa on oikealla puolella takaviistossa tasku jonne mahtuu vaikkapa ne avaimet.

Karrimorin heijastava takki, 43 euroa. Pitää tuulta ja sadetta, yläosa heijastavaa materiaalia. Olen tykännyt tästä pyöräillessä.

Nämä oli ihan huippu ostos!! Shock Absorberin kompressiohousut, vajaat 34 euroa. Älyttömän hyvät jalassa ja kivannäköiset. Nämä jalassa ei myöskään tipu penkiltä, jos jollain on sellaista taipumusta, koska nuo kuviot tarraa penkkiin kiinni. Ihan varmasti juuri tähän tarkoitukseen suunniteltu.

Karrimor Head Band, juoksussa ja syksyllä pyöräilyssä näppärä. Maksoi 6 euroa, löytyy heijastimet ja kaikki.

Tämä oli viime hetken heräteostos, jota en kadu kyllä yhtään. Paksu Everlastin toppatakki, hintaa 25 euroa(!!). Talvea odotellessa…

Niken treenitoppi, 14 euroa. Just do it. Ja meikähän tekkee.

Kompressiohousut passaa ihan hyvästi nahkatakin kanssa, sanon minä! Kuvassa myös Lonsdalen pitkä väljä neule, 10 euroa. Lisäksi ostin Lonsdalen topin vitosella ja kaksi Lee Cooperin playsuitia (shortsimallia), jotka maksoivat noin 6 e/kpl. Ja mustat legginsit 3,5 eurolla.

Jos nyt ei hetkeen tarvitsisi ostaa uusia treenivaatteita. Vaikka onhan se aina kiva saada kaikenlaista materiaa, vai mitä olette mieltä? 😉

Miten vietän kevennettyä treeniviikkoa ja miksi?

ALUNPERIN JULKAISTU 3.10.2015

Helou helou täältä arkikiireiden ja saamattomuuden keskeltä! Blogitekstien aiheita vilisee päässä jatkuvalla syötöllä, toteutus jää vaan valitettavan usein uupumaan, mutta yritän ryhtiliikettä tämän(kin) asian suhteen nyt ihan tosissani 🙂 Tällä kertaa ajattelin kirjoitella siitä, miksi on tärkeää välillä vähän höllätä ja kuinka itse toteutan sen suunnitelmallisten treenien lomassa.

Että voit kehittyä, tarvitset riittävästi lepoa. Ilman riittävää lepoa ei kehity vaan ajaa itsensä ylirasitukseen, ylikuntoon ja pois pelistä. Uni on toki yksi tärkeimmistä asioista. Unen aikana muunmuassa erittyy kasvuhormonia, aivot palautuu ja elimistö uudistuu. Yöunista ei siis kannata nipistää, vaan opetella ajankäyttöä jos tuntuu, että vuorokaudesta loppuu tunnit kesken. (Itsehän olen huono nukkumaan, mutta nukkuisin enemmän kuin mielelläni jatkuvasti hyvin. Jos vaan osaisin.) Nukkumisen lisäksi treenejä kannattaa sopivin välein kevennellä. Jos et ole jo valmiiksi ajautunut ylirasitustilaan, kannattaa treeniohjelmaan suunnitella säännöllisesti kevennetyt viikot, joilla ehkäistään ylirasitusta ja kerätään paukkuja tuleviin treeneihin. Siinä vaiheessa, kun ylirasituksen oireet painavat päälle, on yleensä tarvetta jo vähän pidemmälle lepojaksolle. Viikko-, kuukausi- ja jopa vuositolkulla samojen liikkeiden, treeniohjelmien sekä toisto- ja sarjamäärien hinkkaaminen altistaa myös rasitusvammoille eikä edistä lihaskasvua tai muitakaan ominaisuuksia toivotulla tavalla.

Vaihtelu siis paitsi virkistää, myös kannattaa. Toki monista blogeista voi lukea juttuja siitä, että kunnon bodaamista vaan sata lasissa ympäri vuoden ilman keventelyjä ja hyvä tulee. Jollekin voi tulla hyvä, mutta väittäisin että aika harva jaksaa painaa sata lasissa vuoden ympäri seuraavat viisi tai vaikka 20 vuotta. Eikö olisi järkevämpää suunnitella harjoittelu niin, että pystyisit toteuttamaan sitä vielä vuosien kuluttuakin? Osa välttelee kevyitä viikkoja, koska ”sitten se menee kaljanjuonniksi ja pitsansyönniksi ja alkaa väsyttää ja farkut ei mene jalkaan”. Ja tätä rataa. Tässä kohtaa huutelen paria sanaa: itsekuri ja suunnitelmallisuus. Kevennetyn treeniviikon tarkoitus EI siis ole vetää kaljaa ja pitsaa sohvanpohjalla, vaan aktiivisesti huoltaa kehoa ja valmistaa sitä kohti seuraavaa kovaa treenijaksoa. 

Minä(kin) olen vetänyt kuukausitolkulla jopa vuoden pätkiä ilman kevyitä viikkoja, treeniohjelman vaihtuessa muutaman kuukauden välein. Ei tullut oikein hyvä siitä, kehitys jäi puolitiehen verrattuna siihen mitä olisi voinut saada aikaan. Lopputuloksena kun oli yliväsynyt kroppa ja epätoivoinen mieli. Mutta turha sitä on jälkeenpäin jäädä harmittelemaan, osaapahan tehdä asiat jatkossa fiksummin. Nyt tänä vuonna sitten taas meni muutama kuukausi niin, että treeneistä ei ole meinannut saada kiinni ja tuli sairasteluja ja kaikenlaista. Onneksi nyt on saatu taas rutiineista hyvä ote! Itse vietän parhaillaan kevennetyn viikon viimeisiä päiviä. Tällaisella touhuilulla tämän viikon tiistaista ensi viikon tiistaihin (tulee siis 8 päivää poikkeuksellisesti, normaalisti 7).
Tiistai: Juoksukoulun tekniikkatreenit, venyttelyä

Keskiviikko: Hieronta 1 h, venyttelyä

Torstai: Juoksukoulun omatoimiharjoitus (kävelyä ja juoksua yht. 53 min.), kevennetty salitreeni rinnalle ja käsille (ei millään ohjelmalla vaan fiiliksen mukaan muutamia liikkeitä) jonka jälkeen puoli tuntia infrapunasaunassa, venyttelyä

Perjantai: Yin jooga

Lauantai: Kevennetty salitreeni jaloille (puolen tunnin treeni, lähinnä kehonpainoliikkeitä) jonka jälkeen infrapunasauna 20 min., venyttelyä

Sunnuntai: Juoksukoulun omatoimiharjoitus, venyttelyä

Maanantai: Kevennetty salitreeni selälle ja olkapäille, infrapunasauna, venyttelyä/joogaa

Tiistai: Hieronta 1 h, juoksukoulun intervallitreenit

Tähän sitten päälle työmatkapyöräilyt, jota tulee keskimäärin 100 km/vko. 

Monen erityisesti aloittelevan kuntoilijan innostus on alkuun 110% järjen huidellessa siellä jossain 20 prosentin tienoilla. (Nämä ei nyt ole mitään virallisia tutkimustuloksia joten ei oteta niistä niin suurta stressiä – ajatus varmasti avautuu.) Liikkumisen aloittamista tai lisäämistä saatetaan ajatella ”kuntokuurina” elämäntapamuutoksen sijaan. Samalla päätetään lopettaa kaikki herkuttelu ja aletaan syömään salaattia, maustamatonta kananrintaa ja maitorahkaa aspartaamisopalla. No pain – no gain? Tämä harvemmin kuitenkaan johtaa hyvään ja ennen kaikkea lopulliseen tulokseen. Myös fitnessurheilussa poltetaan monesti kynttilää molemmista päistä. Ammattitaitoinen valmentaja opastaa valmennettavaa kehonsa kuuntelussa ja ottaa tämän treeni- ja ruokavalio-ohjeissa huomioon asiakkaan elämäntilanteen ja suhtautuu riittävällä vakavuudella kehon kertomuksiin. Kaikille ei sovi samalla tahdilla treenaaminen, joten toisten treenien ja ruokavalioiden suora kopioiminen ei monestikaan ole kannattavaa. Kisadieetti on sitten oma maailmansa, jolta palautumiseen kannattaa varautua ajoissa eikä vasta kisan jälkeen ala ihmetellä, että mites nyt sitten. Mutta se onkin sitten aivan oma lukunsa…

Peruskuntoilun harrastaja toki voi saada esimerkiksi ryhmävalmennuksesta hyvän alun uudelle elämäntavalle. Ongelmana voi tosin olla sen, löytääkö erilaisten valmennusten suosta juuri sen oman juttunsa. Nettivalmennuksista itse suosittelisin elämäntapamuutosta etsivälle Alku -valmennusta sekä Puretreeni -valmennusta. Näissä on mukana inspiroivia ja ammattitaitoisia valmentajia ja tiedän, että näillä ohjeilla moni voi todellakin saada terveellisen ravinnon ja liikunnan osaksi elämäänsä. Myös Lifted tarjoaa mielenkiintoisia valmennuksia ja ilmaisiakin verkkokursseja ravitsemuksen, liikunnan ja hyvinvoinnin saralta. Olen itsekin osallistunut Liftedin ilmaiselle ”Täydellinen aamu” -verkkokurssille ja fiilis on pojilla kyllä aivan loistava. Iso peukku siis heille. Mutta jokaisen täytyy tosiaan itse etsiä se oma juttunsa, tällaiset ryhmävalmennukset ovat yksi vaihtoehto joka tuntuu nykyään olevan suuressa suosiossa. 

Sanotaanpa nyt siis kaikki isoon ääneen kuorossa EI *ylirasitukselle *kuntokuureille jotka eivät johda pysyvään tulokseen *samojen treenien hinkkaamiselle vuodesta toiseen ilman riittävää lepoa *ynnä muita ei niin mukavia juttuja. Pidä huolta ja helli! Keho tarvitsee rasitusta ja kovat treenit on parasta, mutta vastapainoksi riittävästi polttoainetta ja palauttavaa huoltamista 🙂

TOUGH VIKING kisaraporttia :)

ALUNPERIN JULKAISTU 8.9.2015

Huhheijaa, nyt on luultavasti tämän vuoden rankin rutistus takana eli Tough Viking kilpailut käytynä. Ne, joille kisa ei ole tuttu, tässä vähän infoa Tough Viking kilpailun nettisivuilta lainattuna:

Tough Viking on suurin Pohjoismaissa järjestettävä esteratakilpailu. Se koostuu rankoista, märistä ja haastavista kilometreistä sekä brutaaleista esteistä, jotka haastavat kilpailijat äärimmilleen. Esteet koostuvat mm. vedestä, jäästä, sähköstä, piikkilangasta, mudasta, monkey baareista ja amerikkalaisista jalkapalloilijoista.

Kisa järjestettiin siis lauantaina Kaisaniemessä Helsingissä. Sää oli kisapäivänä hyvin vaihteleva, ennen kisaa tuli vettä kuin aisaa ja kisan aikana pääasiassa tihkusadetta, mikä ei haitannut menoa lainkaan. Oikeastaan päinvastoin, koska sateisella säällä juostessa happea riittää eikä tule liian kuuma. Lähdimme matkaan parin työkaverin ja viime hetkellä joukkueeseen hypänneen miehekkeeni kanssa.

Team Hapettajat heti kisan jälkeen, suoraan jäävesialtaasta hypänneenä 😀 Allekirjoittanut oli melko kujalla tässä vaiheessa.

Ensimmäinen nilkka muljahti toisella esteellä, mutta niin vaan joukkueemme sisupussi (kuvassa toinen vasemmalta) päästeli maaliin sellaista vauhtia että nuoremmat jouduttiin aika lailla puuskuttamaan että pysyttiin perässä. Ei tuo juokseminen oikein ole lähivuosina ollut meikäläisen sydäntä lähellä 😀 Yhdet Vauhtisammakon järjestämät juoksutreenit tuli käytyä ennen kisaa ja koko kesän aikana lisäksi olen juossut noin 4-5 lenkkiä, viitisen kilometriä kerrallaan. En IKINÄ ennen ole juossut 12 kilometriä päivän aikana, joten olin aika tyytyväinen siihen että pääsin maaliin saakka elävänä. Toki matkan varrella pysähdeltiin kun oli ne vaatimattomat 21 estettä matkan varrella.

No mites ne esteet sitten? No yllättävän hyvin! Ensimmäisen kerran tuli turpaan (=korville) heti lähdössä amerikkalaista jalkapalloa pelaavalta herrasmieheltä. Olisiko ollut kolmas este, jossa sitten otettiin heti luulot pois ainakin vesikammoiselta, kun kylmässä merivedessä piti sukeltaa kolmen tynnyrin ali. Tulipahan heitettyä talviturkki, samalla suurinpiirtein hyperventiloin tajun kankaalle ja löin pääni tynnyriin kun panikoin sukeltaessa. Juokseminen tuntui melko helvetilliselle tuon paniikkipulahduksen jälkeen, mutta seuraavat vesiesteet ei sitten tuntuneet enää pahalle, kun koko matkan oli juoksennellut märissä vaatteissa. Ihan sellainen vinkki vitonen jos aiotte joskus osallistua johonkin vastaavaan juoksutapahtumaan, että teknistä materiaalia olevat vaatteet on ihan MUST. Dry fit tai jotain muuta vastaavaa, muuten on luultavasti melko kakkamainen juosta.

Before and after #nomakeup #wetlook

Kaikista esteistä en olisi mitenkään selvinnyt yksinään, mutta mahtavien joukkuekavereiden avustuksella jäi vain kaksi estettä välistä. Toinen oli Budweiser rampage, eli korkea ramppi joka olisi pitänyt päästä juoksulla ylös – not happening. Toinen mahdoton tehtävä oli Rope climb, eli köyttä pitkin olisi ollut tarkoitus kiivetä ylös. Juu ei. Nämä molemmat esteet jäivät aika monelta muultakin suorittamatta, varsinkin kun ne olivat märkiä ja liukkaita. Burpeita tekemällä onneksi pääsi kisassa etenemään, vaikka se se vasta raskasta hommaa onkin. 19 estettä kuitenkin tuli suoritettua ja siihen olen enemmän kuin tyytyväinen!

Loppumatkasta vaivasi väsymyksen lisäksi jäätävä nälkä. Aikaa kuitenkin kului 2,5 tuntia  ja matkan varrella tarjolla oli vain vettä juotavaksi. Aikaa olisi melko helposti saanut kirittyä paljonkin, mutta seuraavalla kerralla sitten ehkä paremmalla onnella – ja juoksukunnolla 😀 Kisan jälkeen saadut Sportyfeel patukat hujahti vauhdilla ääntä kohden ja ruoka maistui, kun päästiin kuivissa vaatteissa ruokapöydän ääreen.

Kisan jälkeen fiilikset oli huikeat ja ensi vuonna on ehdottomasti päästävä uudelleen. Vauhtisammakon juoksukoulu alkaisi syyskuun lopulla Helsingissä ja sinne yritän ihan tosissani päästä, että saisin sen juoksunkin kulkemaan – pientä motivaatio-ongelmaa ilmassa sen suhteen. Onneksi jonkun aikaa vaivanneet vatsavaivat alkaa olla selätetty ja pääsee taas kunnolla salitreeneihinkin kiinni 🙂 Onneksi (ja suureksi ihmetykseksi) lihakset ei kipeytyneet Tough Viking – kisasta, joten pääsin eilen jalkajumpalle. Nyt mennään sitten pingviinikävelyllä pari päivää.

Seuraavalla kertaa voisin kirjoitella vähän aurinkoisesta Roomasta, jossa vietin reilu viikko sitten neljä päivää 🙂 Ennen Roomaan lähtöä pääsin muuten Antti Holma Shown kuvauksiin kaverin kanssa, olihan muuten mielettömän hauskaa! Show alkaa torstaina 17.9. klo 21 MTV3 -kanavalta, minä ainakin aion olla ruudun edessä 🙂

Reality check – kuntokuvia ja kisapohdintaa

ALUNPERIN JULKAISTU 2.3.2015

Blogin ilme koki pienen muodonmuutoksen näin maaliskuun ja häämöttävän kevään kunniaksi. Ja oikeastaan vielä enemmän sen kunniaksi, että sponsorini vaihtui ja nykyään olenkin sponsored by FA Engineered nutrition. Suosittelen tutustumaan uusiin nettisivuihin, joilta löytyy FA:n lisäksi laadukkaat Trecin tuotteet 🙂 Makeannälkään voin muuten suositella FA:n Wow! proteiinipatukoita, ainakin Almond Caramel Chocolate on aivan syntisen hyvää. 

Mietin tuossa, että jos olisin 10 vuotta sitten 18-vuotiaana laittanut blogin pystyyn ja postaillut sinne itsestäni kuvia alusvaatteet päällä ja huulet törröllään, mun kaverit olisivat nauraneet mut suohon ja vanhemmat eivät olisi enää tunnustaneet mua omaksi lapsekseen. Fitnesskilpailijoita aloin ihailla joskus vuoden 2003 tietämillä joidenkin lehtien haastattelujen perusteella syystä että he olivat kovakuntoisia urheilijoita. Luin pakkikselta juttuja ja katselin kuvia, mutta en olisi uskonut itse lähteväni mukaan fitnesstouhuihin. Ja sitten kun kuitenkin lähdin, vuonna 2008, kisoissa piti olla kolme eri asua eikä SM-kisoihin tarvinnut ostaa lippuja etukäteen siinä pelossa, että ne viedään käsistä. Ei ollut bikini fitnessiä eikä paljon muutakan, mitä nykyään on. 

Parin vuoden takaiselta kisadieetiltä

Aika monta vuotta olen siis fitnessmaailman touhuja kerennyt seurailla, siihen nähden oma kehitykseni on kyllä ollut aika vähäistä. Minulla on ollut monenlaisia valmentajia, monenlaisia treenityylejä ja ruokavalioita, mutta en usko että mikään näistä asioista on varsinaisesti ollut kehityksen tiellä. Olisin varmasti saanut itseni isompiin lihoihin jokaisen valmentajan opastuksella. Ehkä minulta jollain tapaa on kuitenkin puuttunut tietynlainen pitkäjänteisyys ja sinnikkyys, jota tässä hommassa vaaditaan suunnattomasti. Lähivuosina on tullut elämässä kriisiä kriisin perään ja ollut paljon asioita, jotka ovat hidastaneet tahtia treenaamisen suhteen. Nyt tähän voisi kommentoida, että se on sitä luonteenheikkoutta ja että isompiakin kriisejä kokevat ihmiset kilpailee ja kehittyy ja sitäsuntätäsuntuota. Harmillista sinällään, kun muilta ihmisiltä ei voi varastaa mitään ominaisuuksia. Nappaisin heti pari jos pystyisin. 

Tammikuu 2013, noin 3 kk ennen kisoja

Nooh, mutta onneksi ikinä ei ole myöhäistä ”ottaa sitä uutta asennetta” ja ”tarttua härkää sarvista” ja ”alkaa tehdä asioille jotain” ja mitä näitä nyt on… Olisi varmasti jokseenkin trendikästä kirjoittaa, kuinka elämä hymyilee ja treenit kulkee ja parisuhde kukoistaa ja on ihanaa kun tulee kevät ja aurinko paistaa ja asenne ratkaisee ja mulla on maailman paras valkku jonka ansiosta mä oon niiiiin kunnossa seuraavissa kisoissani jotka on muuten tulossa viikon päästä. Ja että olen taistellut vaikeuksien kautta voittoon ja mikään ei enää estä mua. Ai niin ja autoin tänään kolme mummoa suojatien yli ja kannoin yhden kassit ja annoin tupakkavalistusta yhdelle spurgulle kadunkulmassa ja se lupasi lopettaa, ihanaa kun voi auttaa ihmisiä tekeen terveellisempiä valintoja elämässä!

Nyt kun on tartuttu härkää sarvista ja silleen, voisin palata takaisin siihen aiheeseen, jota en oikeastaan kerennyt koskaan edes aloittamaan. Nimittäin body fitnessiin ja sen asemaan meikäläisen elämässä. On muuten jännä juttu, miten viime kisojen jälkeen tuli aivan suunnaton inho katsoa kisakuvia ja se on kestänyt pitkään. Nyt olen päässyt siitä yli ja pystyy taas katselemaan kuviaan vähän realistisemmin. Kuvia katsellessa tulee joku kummallinen ikävä sitä dieetillä oloa, kevyttä fiilistä ja energiaa… Että mitä?! Oikeasti olin viimeiset kolme kuukautta ihan koomassa oleva zombi ja monta viikkoa sairaslomalla ennen kisoja, kun jalat kipuilivat ja nestettä kertyi aivan tajuttomat lastit, juurikin jalkohin siis. Kisakunnossa jaloista sitten erottuikin lähinnä vaan polvet ja siinäpä ne tärkeimmät. Mutta reilua viikkoa ennen kisoja ei varmaan erottuneet ne polvetkaan, se pahin turvotus onneksi hujahti pois juuri kriittisellä hetkellä. 

Pahinta ei kuitenkaan olleet ne jalkakivut, vaan se voimattomuus, joskus pelkäsi että selviääkö oikeasti hengissä työpäivästä ja kotona piti mennä suunnilleen konttaamalla vessaan, kun energiatasot oli totaalisen nollassa. Silti ei käynyt varmaan kertaakaan mielessä, että lopettaisin dieetin. Lähiaikoina olen taas käynyt mielessäni läpi näitä olotiloja, sillä jos aion vielä kilpailla, aion tehdä paljonkin toisin. Suurimpana asiana varmastikin se lähtökohta, jolta dieetille aletaan. Sen vuoksi mulla ei nyt mitään kiirettä kisalavoille olekaan, koska en halua pistää kroppaani entistä enemmän sekaisin kiskaisemalla tästä 15 kiloa pois muutamassa kuukaudessa. Ennen edellistä kisadieettiäni kroppani oli varmasti aika piipussa jo dieettiä aloittaessa, en vaan osannut silloin itse ajatella asiaa mitenkään järkevästi. Sitä vaan suoritti asioita ja yritti painaa ne omat olotilat taka-alalle, mikä kieltämättä kuulostaa melko typerälle touhulle. 

Viimeistelyviikon kuiva kuikelo.

Fysiikassahan minulla on paljon parannettavaa, mutta kyllä siinä nyt jonkinlainen pohja on olemassa. Yläkroppaan tavara on aina tarttunut hirveän nihkeästi ja kisakunnosta tiedän, että jalkojen kireäksi saaminen tulee aina olemaan haastavaa, sillä kuulun siihen paksujalkaisten nisäkkäiden heimoon. Kylkilyyt olisi tietysti kiva saada piiloon, näyttää nimittäin melko karmivalle tuo luurivistö, mutta en tiedä onko se pelkkää vatsalihasten puutetta vai myös rakenteellinen seikka… Etuasento oli viimeksi melko kamala, näytin sille että meinaan kaatua nenälleni. Tärisin lavalla kuin haavanlehti, se oli ihan odottamatatonta koska ensimmäisissä kisoissani en juurikaan jännittänyt lavalla. Kisalookiin olin kuitenkin oikein tyytyväinen, noita ihania Riina Saastamoisen taikomia hiuksia on erityisesti ikävä! Riina on muuten varmasti paras kampaaja kenellä olen ikinä käynyt ja kävin kisadieetilläkin Oulusta Jyväskylässä asti Riinan luona laitattamassa hiuksia kuntoon, joten ainakin siellä Jyväskylän seudulla asuville vinkisi että kannattaa pistäytyä UNIKissa jos on tukkatohtorin tarvetta 🙂

Koska mä olen harvinaisen hyvä itseni nöyryyttämisessä, niin ajattelin nyt hyödyntää sitä ominaisuutta ja laittaa ihan julkisesti kaikkien pällisteltäväksi myös jonkinlaiset ajantasalla olevat kuntokuvat. En viitsi ihan vaan noilla kahden vuoden takaisilla kisadieettikuvilla tätä blogiani kuvittaa, niin mukavaa kuin se olisikin. Joten tässä tämänaamuista tuotantoa, ei ole kaunista katseltavaa mutta totesin, etten jaksa väännellä itseäni mihinkään hotteihin asentoihin, koska ei niistä kuitenkaan sitä totuutta näe. Joten annetaan kaikkien läskien kukkia ja sitä rataa. 

Huhhuh. Nyt ei oikeastaan ole mitään lisättävää, vetää sen verran sanattomaksi.  Onneksi tänään olisi edessä jalkatreenit pudotussarjoilla höystettynä, jotka oli kyllä tarkoitus tehdä eilen, mutta jouduinkin tekemään 14-tuntisen työpäivän, jonka jälkeen ei kyllä tullut mieleen lähteä enää puntille. Mutta nyt pieni hetki putkirullailun ja venyttelyn parissa. Mukavaa maanantaita 🙂